maanantai 11. heinäkuuta 2016

Uusi kone!

Ostin sitten tämmöisen koneen talouteen:


coline Apple Peeler (Claes Ohlsonilta). Hinta alle 20 euroa. Ja on kyllä joka euron arvoinen. Kuorii omenan kuoren just tuommoiseksi ohueksi nauhaksi ja kaupan päälle vielä siivuttaa omenan.

Ystäväni pisti laitteesta kuvan Instagramiin ja minähän innostuin siitä heti. Yksi syy on se, että en ole syönyt omenia varmaan kymmeneen vuoteen. Nehän ovat periaatteessa ihan hyviä ja halpojakin, mutta ei vain ole tullut ostettua. Niin, ja tällä voi kuoria myös perunan...

Muuten sadeilmat eivät ole olleet mitenkään mielialaa nostattavia. Viikonloppuna kävimme mökillä, mutta siellä oli niin kova tulva, että lähdimme samantien takaisin. Ei se tulva niin olisi haitannut, mutta kun en tiennyt, oliko se nousussa vai laskussa. Ei olisi huvittanut jäädä tulvan saartamaksi.


Mutta kasvatuslaatikot ovat tykänneet kosteasta ja lämpimästä kelistä.


Takana rucolaa, kehäkukkaa, akilleijaa ja tuoksuhernettä. Edessä persiljaa, salaattia ja tilliä.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Lomakilot

Perinteinen lapin reissu on sitten tehty. Kait sitä voi jo perinteiseksi sanoa, kun toisen kerran takee saman tyyppisen reissun. Reissu tehtiin ihan samalla kaavalla kuin viime vuonna. Levi, Saana, Ylläs. Ensi vuonna sitten vaihdetaan lapin toiselle reunalle. Saariselän suuntaan ja Utsjoelle.

Matkalla pohjoiseen sateli melkein koko matkan. Samoin myös illalla Levillä. Joten eipä paljoa ulkoiltu. Etukäteen olin miettinyt syömisiäni ja päätin, että pikkuisen saa herkutella. 


Alkupalaksi otin Sokos hotelli Levin Kiisa ravintolassa riimiporoa. Tämä oli ehdottomasti reissun paras annos. Pääruoaksi söin lohisalaatin. Annos oli niin iso (ja suolainen), että en jaksanut/pystynyt syömään kaikkea.

Seuraavana päivänä sitten kohteeseen eli Kilpisjärvelle. Ja ilmakin parani. Tuo Lapland hotellien ketjuun kuuluva Kilpis hotelli on mielestäni tosi symppis. Jotkut moittivat sitä vanhanaikaiseksi ja televisiokin oli jostain 70-luvulta. Me majoituimme "paritalo" mökkiin, koirahuoneistoon. Ja tuo huoneisto oli siisti, mikä minusta on tärkeintä.

Mutta sitten siihen, että hotellit ketjuuntuvat ja ovat ihan identtisiä esim. ruokalistoiltaan. Ensimmäisenä iltana söimme Kilpiksen ravintolassa. Minä en löytänyt oikein mitään mukavaa ruokalistalta. Samoin Aviokin liha-annos oli sitkeää. Olisi pitänyt huomauttaa asiasta tarjoilijalle, mutta ei vain viitsinyt... Sama mukava homppeli tarjoilija kuin viime vuonnakin :)


Alkupalaksi jälleen poroa. Pääruoaksi otin rapusandwichin. Mukana tulleisiin ranskalaisiin en koskenutkaan. Ja leipääkin jäi. Vaikka periaatteessa en tee lomalla ruokaa, päätimme, että seuraavana päivänä teemme itse mökissä ruokaa.

Seuraavana päivänä sitten itse matkan päätavoitteeseen eli Saanalle kiipeämiseen. Ilma oli mitä mainioin. Puolipilvinen ja lämpöä sellaiset +20°C. Tiesin, että kiipeäminen on rankkaa, mutta niin rankkaa...


Alussa huipulle johtaa 748 porrasta. Jossain sanottiin, että portaiden pituus on kaksi kilometriä. Voi hyvinkin pitää paikkansa. Portaiden jälkeen sitten vielä kaksi kilometriä kivikkoista polkua eteenpäin. Maisemat olivat kyllä mahtavat.



Mutta mitä ylemmäs kiipesimme, sitä voimakkaammaksi tuuli yltyi. Ihan oikeasti tuuleen pystyi "nojaamaan". Tuulen nopeus oli kuulemma yli 20m/sek. Eräs kokeneempi vaeltaja kääntyi ennen varsinaista huippua takasin ja niin teimme mekin. Ja se oli hyvä se. Alaspäin tullessa nimittäin uuvuin ihan totaalisesti. Jos olisimme käyneet ihan huipulla (jäi vajaaksi 800 metriä), niin en tiedä, miten minun alastuloni olisi käynyt. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa töpöttelin alas rinnettä. Mutta hetken istuttuani alhaalla ja odotellessani autokyytiä, olokin koheni. Mutta vieläkin, viikon kuluttua, tuo nousu ja lasku tuntuu jaloissa. 

Ja illalla ei ollut yhtään nälkä. Söin yhden Avioikin ostaman ribsin, se riitti. Ja kyllä oli mahtavat löylyt Kilpisen rantasaunassa! Uimapukua ei tullut mukaan, joten uinti jäi. Harvoin varmaan tarkenee istuskella saunan kuistilla samaan malliin kuin tuolloin. Paikalliset puhuivat helteestä.

Ja viimeinen etappi oli siis Ylläs. Hotellihuone oli kyllä ihan mukava, mutta kun siinä ei ollut minibaaria, jonka olisin tarvinnut jääkaapiksi. Vein sitten respaan tulisiksi ostamani lohet ja pateet ja käskin pistämään johonkin jääkaappiin.

Illalla taas ravintolaan. Lapland hotelli ketjun ravintolaan. Tylsä sama ruokalista. Väkisin söin rautua. No joo. Mutta hotellien runsaat aamiaiset ja kolmen päivän ravintolaillallinen saivat aikaan sen, että kotona punnitessani paino oli noussut 600 grammaa. Ei hirveästi, mutta nyt nuo lomakilot on pudotettu :)



sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Lomareissulle!

Katsoin juuri kotimaisen elokuvan "Lomalla" ties kuinka monetta kertaa. Tuli vaan mieleen, että Kanariat ja Kreetat on nähty niin moneen kertaan. Viime kesänä kävin siis liki 40 vuoden tauon jälkeen lapissa, Kilpisjärvellä. Ja ensi viikolla lähdetään sinne uudestaan. Saana on valloitettava! (Ellei sada kaatamalla, mutta sitten autoillaan Norja puolelle.) Kyllähän aurinkolomissa on puolensa, mutta mutta... Olen tehnyt geokätköilysuunnitelman ja varautunut ei-niin-mukavaan säähän. Saa nähdä, mitä tapahtuu. Ja koirille on hommattu lemmikkieläinpassit.

Kuva viime vuodelta

Pikkuisen olen miettinyt syömisiä. Hotellin aamupala ja päivällinen. Toisaalta on mukava tietää, että saa jotain herkullista. Jos paino nousee, niin sitten palataan entiseen. Tai tietenkin palataan.

Tänä vuonna en ole yksinkertaisesti jaksanut paneutua parvekkeen kesäsisustamiseen. Parit amppelit ostin. Tuo lila kukka tuossa valkoisten petunioiden ja miljoonakellojen (?) keskellä on kyllä vihoviimeinen kukka. Tiputtaa jatkuvasti kuolleita kukkia lattialle (tekee kyllä uusiakin reippaaseen tahtiin).




Ja minitomaatikin on, mutta en edes tiedä sen nimeä. Jotenkin ostotilanteessa sekoilin ja en muistanut kysyä sen nimeä...

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Salaattia!

Enpä ole pitkään aikaan tehnyt salaattia. Yksi syy siihen on nämä kauppojen yleistyneet salaattibaarit. Joku tuttavani sanoi niitä bakteeripesäkkeiksi, mutta jos näin on, niin minusta ne vain vahvistavat vastustuskykyä. En ole ollut sairas. Salaattibaareissa on se hyvä puoli, että voit ottaa pikkiusen sitä ja tuota. Ei tarvitse ostaa isoa määrää mitään haluamaansa ainetta.

Ja kun itse tekee salaattia, siitä tulee ainakin minun tekemänäni aika iso annos. Ja se loppu lätkistyy sitten sinne kulhon pohjalle. 

Minä en oikeastaa tee koskaan muunlaista salaattia, kun kreikkalaistyyppistä salaattia. Tänään laitoin salaattiin:
- ruukku Ruustiinnan salaattia (lehden päissä mukava punertava sävy)
- kaksi pientä kevätsipulia varsineen (vai kesäsipuliako ne ovat?)
- kolme tomattia
- pienehkö kurkku
- kourallinen mustia kivellisiä oliiveja
- aitoa kreikkalaista fetaa
- grillattua kanaa (Ostin eilen mökille broilerin minuuttipihvejä. Annoksesta jäi yli monta filettä. Niissä oli marinointinesteessä korianteria. Minulle korianteri "iskee vastaan". Mutta noissa grillatuissa kanafileissä se maistui jopa mukavalta.)


Sitten Felixillä on semmoinen jugurttipohjainen salaatinkastike, jossa on puolet vähemmän kalareita, kuin öljypohjaisissa. Sitä sitten tuohon päälle! Nam!

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kesä alkakoon!

En ole koskaan ollut varsinaisesti dietillä kesällä. Vai elämäntapamuutokseksiko sitä nykyään kutsutaan? Kevät on ollut kiireinen. Monet minulle tärkeät rutiinihommat, kuten kesäkukkien laittaminen parvekkeelle, on vielä tekemättä.


Tälle keväälle sattui vielä normaalia enemmän sellaisia juttuja, joissa joudun poikkeamaan omasta tutusta ruokailurytmistäni. Illanviettoja, koulutusta, työmatka. Mutta siitä huolimatta paino on pudonnut. Olen kait oppinut valitsemaan viisaasti esim. seisovasta pöydästä. Valitsen sieltä aina "mukavia juttuja", perunat ym. ohitan autuaasti.  Ja en ole syönyt mitään makeaa ollenkaan. Jälkiruuat ja pullat ovat kiellettyjen listalla.


Siivosin tuosta painonpudotuspalkista viikottaiset pudotukset pois ja jätän sinne kuukauden jälkeen aina vain yhden kuukausittaisen tuloksen. En tiedä, yritänkökään päästä alle 25 BMI:n...? Sen näkee. Mutta jälleen kerran olisi vakaa tarkoitus pitää se paino sitten siinä, mihin nyt ikinä pääsenkään. Kuitenkin lopputuloksen pitää alkaa kuutosella.

Jotain olen sentään saanut aikaiseksi. Vein eilen kaikki matot pesulaan. Siivuos on sitten ensi viikolla. Ja pesin kaksi ikkunaa plus niiden verhot.


Makkuhuoneen ikkuna on pitkälle syksyyn raollaan. Nyt sieltä löytyi kärpästen hautausmaa. Eikä tuossa vielä kaikki...

Ja nyt olisi vielä yhdet ylioppilasjuhlat. Sallin itselleni yhden suolaisen, ehkä kaksi. Mutta ne korvaavat sitten päivällisen.


Tällainen työmatka jossain Tuusulan korvessa. No, vähän vaan kehä kolmosen pohjoispuolella :)

lauantai 7. toukokuuta 2016

Hyvä marinadi lampaalle

Kun tuossa muutama kirjoitus sitten manasin, että lammas on aina lammasta, päätin kokeilla vielää uudemman kerran sen valmistamista. Aluksi ostin karitsan sisäfilettä. Hyvää mutta aika hintavaa. Sitten ostin karitsan ulkofilettä. Ja ihan omasta päästä kehittelin sille marinadin.

loraus coca-colaa (tätä on eniten)
loraus soijaa
loraus öljyä
(loraus balsamico viinietikkaa)
kuivattua rakuunaa
suolaa
chilijauhetta
murskattua valkosipulia maun mukaan (pistin yhden kokonaisen)

Pistä lampaat marinadiin vähintään 12 tunnin ajaksi. Grillaa. Voitele marinadilla grillaamisen aikana. Nam. Niin mureaa. Samalla marinadilla voit kostuttaa myös kesäkurpitsaa.



lauantai 23. huhtikuuta 2016

Parsapiirakka ja CITO

Blogilistani blogissa "Kaikki äitini reseptit" oli eilen maukkaan tuntuinen parsapiirakan ohje. Niinpä päätin kokeilla tuota piirakkaa heti tänään. Mutta minulla oli kiire Sonnisaaren CITO:on (Geokätkeilijöiden tapahtuma, jossa siivotaan joku paikka. Minä en periaatteessa muiden roskia siivoa. Vien aina omat roskani mukanani pois. Mutta tällä kertaa päätin luopua periaatteestani. Ja saihan siitä yhden löytöpisteen ja matkamuiston :). 

Niinpä kirjoitin osotoslistan Aviokille. Huoh. Pitihän se arvata, että joku menee pieleen. Raaka-aineina oli mm. kevätsipulia. Olen nähnyt lähimarketissa ihania, pieniä sipuleita. Mutta. Mieheni toi valmiiksi pakatun, pussissa olevan kevätsipulinipun. Puolet versoista oli ihan lätkyjä. Ja sitä sipuliosaa niissä ei ollut lainkaan. No, erottelin sopivat versot ja puolet biojätteeseen. 


400 - 500g ohutta vihreää parsaa
(Minun parsanipussani ei ollut aivan niin paljon, joten lisäsin muutaman tangon säilöttyä valkoista parsaa. Kuorin myös vihreät parsat, alkuperäisessä ohjeessa niitä ei kuorittu)
4 - 5 vartta kevätsipulia
5 munaa
2 dl kevytkermaa
250g voimakasta juustoraastetta (käytin punaleima Emmentaalia)
1/4 tl valkopippuria (roiskin kyllä sitä reilummin)
1/2 tl suolaa

Voitele vuoka öljyllä, 175°C tunti.

Mikä piirakasta puuttuu? No perinteinen pohja. Mutta tämmöisenä versiona piirakka käy karppaajille ja keliaatikoille. Parsat pehmenivät hyvin pitkän paistojajan aikana. En sitten tiedä kalorimäärästä. Ainakin juustossa on kaloreita ja kevytkermassa. Mutta muissapa aineissa niitä ei juuri olekaan. Ja tuli kyllä hyvää. Söin reiluhkon siivun... Mutta muuta en tänään juuri olekaan ehtinyt syödä. CITO:ssa oli perinteisesti pöydät täynnä syötävää. Otin vain lasin vissyvettä.




Orkidea-aika, vuoden eka Saint Paulia ja kevätkukka asetelma partsilla.