sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kröhöm...

Olen ollut koko viikon täysin vetämättömässä kunnossa. Kurkkukipua, nuhaa, tukkoisuutta. Mutta ei kuumetta. Joten töihin on pitänyt raahautua joka päivä. Ja kuiva, kutittava yskä kaiken päälle. Mielestäni olen aika perusterve tyyppi. Viimeksi olin samanlaisessa taudissa viime vuoden kesäkuussa. Ja nyt taas siis sairas. Minulle tämä on usein.

Eilen piti kuitenkin lähteä äidin avuksi kaihileikkaukseen. Puoli vuotta sitten oli toisen silmän leikkaus. Olin OYS:ssä siis lauantaina klo 7,10. Äiti oli otettu jo "sisälle", ystävällinen taksikuski oli huolehtinut äidin oikealle osastolle. Ja pääsimme lähtemään sairaalasta klo 9,40. Hyvin ja nopeasti meni. Oys purkaa leikkausjonoja myös lauantaisin. Ja sehän on olemassa joku hoitotakuukin. Tällä alueella on kuullemma noin 800 potilasta kaihileikkausjonossa... Väki elää yhä pidempään ja iän tuomia vaivoja on yhä useammalla.

Samalla annoin äidille tämän:


Samanlaisen Samsungin tabletin kuin itselläni on. Arvasin, että äiti innostuu tästä, kun sitä edellisellä viikolla hänelle esittelin. Latasin konee täyteen ilmaisia lehtiä ja pasiansseja. Facebookkia en sentään äidille ladannut. Tätä on kait melko mahdoton saada sekaisin. Ja evästykseksi sanoin, että jos kone kysyy jotain mitä et ymmärrä, vastaa ei.

Ja harmien harmi. Koko viikolla en ole päässyt geokätköilemään. Ja tänään sataa. Olen tippunut Suomen geokätkeiljöiden listalla 10 000 paremalle puolelle. Mutta kyllä minä vielä tuonne alle 10 000 sijoitukselle pääsen.


Seinä vai tikapuut vinot? Eräällä geokätkentälenkillä napattu kuva tuiralaisesta betonibunkkerista.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Grillikausi avattu!

Aivan kamalasti me emme täällä kaupungissa grillaile. Silloin tällöin, Aviokki yleensä makkaraa, koska tuo sähkögrilli on tullut joskus parvekkeelle hankittua. Se muuten syttyi viime syksynä palamaan... Oli unohtunut grillin huolto tekemättä. Sinne kertyy nokea, karstaa ja rasvaa. Onneksi Aviokki huomasi lieskat heti ja heitti maton grillin päälle. Se oli meille vakava muistutus siitä, että harvoin käytettävääkin grilliä pitää muistaa puhdistaa.

Nyt tein pitkästä aikaa itse salaatin. Oheen grillaattiin ohuita kanafileitä. Oli hyvää. Vaikka periaatteessa vastustankin kananlihan syömistä. Sen verran epäinhimillisissä olosuhteissa niitä kasvatetaan. Mutta menkööt nyt tämän kerran.


Tästä lähdettiin...

...Ja tämä saatiin lautaselle.


Olen muuten kävellyt viime aikoina valtavsti, noin 2 1/2 tuntia päivässä. Niitä geokätköjä etsimässä. Ilmat ovat suosineet, mutta toki lämpimämpi olisi saanut olla. No, kyllä kait se kesä saapuu ajallaan.


Nallikarikaverini. Neljä geokätköä, kaksi tuntia ja vartti.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kätköilemässä

Olen jälleen viritellyt toissa syksynä aloittamaani harrastusta, geokätkeilyä. Viime kesä meni ilman kätköilyä, mutta nyt taas olen innostunut asiasta. Tarkoitus olisi saada kesän loppuun mennessä sata löydettyä kätköä, jolloin voisin sitten perustaa itsekin kätkön.

Osittain kätköily on ollut taka-alalla siksi, että olen jo löytänyt kaikki lähiseudun kätköt. Siis ne, johon koiran kanssa voi kohtuudella kävellä. Nyt sitten vuoden aikana näkyy perustetun uusia kätköjä tähän ihan kotinurkille. Lauantaina ja sunnuntaina olin kumpanakin päivänä liki kolme tuntia metsästämässä niitä. Tuo kävely tuntuu jo jaloissakin. Ja muissakin nivelissä. Sen verran tiuhaan piti kumarrella, venytellä ja taivutella itseään. Yksi kätkö jäi saamatta, koska se oli niin korkealla ja minun pääni ja tasapainoni ei kertakaikkiaan kestä korkealle nousua ilman tukea. Pitänee raahata Aviokki mukaan, että saan logattua tuonkin kätkön.

Nyt sitten vain pitää ottaa auto, ajaa jonnekin koiran kanssa ja kävellä ja etsiä niitä kaukana olevia kätköjä.

Viikonlopun ruokailut olivat kyllä painonhallinan kannalta aika kamalia. Nimittäin pitsaa ja kebabbia... Mutta ei suinkaan niin paljon kuin luulisi. Lauantaina Aviokki haki nuo kyseiset ruuat. Söin puolet pitsasta ja Aviokki puolet kebabista. Sunnuntaina sitten vaihdettiin puolikkaita... Kätevää.


Ostin jokunen viikko sitten marketista lempikukkiani, gerberoita, ruukkuversiona. Ei ole pikäikäinen kukka ruukussakaan.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Ostoslakko

Nimittäin muovikassien ostoslakko. Yksi päivä havahduin siihen, että keittiön alalaatikko, johon tungen aina käytetyt muovikassit, oli niin täynnä, että se ei mennyt enää kunnolla kiinni. Asiaa tietysti auttaisi, jos nuo kassit olisi taitellut vähän pienempään muotoon.


Ostin Pirkan Ivana Helsinki -kassin. Aluksi ongelma oli se, että en muistanut ottaa sitä mukaan, mutta nyt noin kuukauden ajan olen ollut ostamatta yhden yhtäkään muovikassia. Ja jos ihmiset kertovat, kuinka nykyaikana on vaikea olla juomatta alkoholia ja aina joutuu selittämään juomattomuuttaan, niin kyllä joutuu selittämään myös muovikassittomuuttaan.

Yksi kerta olin Aviokin ja koiran kanssa ostoksilla. Aviokki jäi reppuineen koiran kera ulos odottamaan. Minä menin kauppaan ostoksille. Vasta kassalla havahduin, että ei ole sitten se reppu tässä. Tungin ostoksia takin taskuun ja käsilaukkuun sekä kasasin valtavan keon käsivarsilleni. Johon myyjä "hei, ota tästä muovikassi!" Kiitos ei sanoin minä ja sain kannettua ostoskeon ulos ja kävelykadun penkille, josta sitten pakkasimme ne Aviokin reppuun. Tänään sama homma K-kaupassa "saat tästä ilmaiseksi tämmöisen mammuttimarkkina-kassin, kun ne markkinat menivät jo..." Kiitos ei!

Jotenkin tuntuu, että tuo alalaatikko ei tyhjene yhtään, vaikka siitä pari pussia viikossa menee roskapussiksi. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.


Asiasta toiseen. Päivälenkillä törmäsin näin isoon rakkauslukkoon. Oli muuten raskas.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Uusi lelu

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät normaalisti vastaa tuntemattomiin numeroihin. Ajattelen, että jos jollakin tuntemattomalla on todellista asiaa, hän osaa kyllä lähettää numerooni myös tekstiviestin. Minulle on kaupattu, niin kuin varmaan teille kaikille, puhelimen kautta kaikkea mahdollista saunan kiuaskivistä vakuutuksiin. 

Mutta viime viikolla jostain kumman syystä vastasin tuntemattomaan  numeroon. Ja siellä oli puhelinliittymäni Soneran asiakaspalvelija. Hän kertoi, että liittymäni sopimusta voisi muokata ajan tasalle ym. Sopii minulle. Ja sitten... "Niin, meillä olisi erikoistarjouksena asiakkaillemme Samsungin tabletti hintaan (jotain 300 euroa...)" Naps! Minulle ei tarvinnut muuta sanoa. Olenhan haaveillut jo pitkään tabletista. Tosin, en tiedä mitään Samsungin tabletin ominaisuuksista, minulla kun on puhelin ja tietokone Applea. Mutta sainpahan ainakin tuon tabletin puoleen hintaan kuin mitä vastaava IPad olisi maksanut. (Ja maksan siitä 10 euroa kuussa seuraavat kolme vuotta)


Nyt pitää vain odotella, että SIM-kortti aukeaa huomenna. Ja kuulun myös niihin ihmisiin, jotka inhoavat ja pelkäävät kaikkea uutta tietotekniikkaa. Kuinka turvallista olisikaan jäädä tuttuun Applen maailmaan. Mutta tuskin tuon tabletin käyttö mitään avaruusfysiikkaa on.

Samalla sanoin myös nettitikkuni, mokkulan, sopimuksen irti. Olen melkein turhaan maksanut siitäkin 12 euroa kuussa. Työmatkoja Helsiinkiin ei enää ole ja langattomat verkot toimivat monessa paikassa. Mutta asiakaspalvelija on myös kauppias joka suhteessa. "Meillä olisi tarjolla myös tälläinen Pikkunetti-mokkula, 5 euroa kuussa. Tuletteko nyt ihan varmasti toimeen vaikka siellä kesämökillä tai matkoilla..." Juu, tullaan toimeen, kiitos ei.

Ja kait sitä blogia voi tuon Samsunginkin kautta päivitellä. Onko teillä kokemuksia Samsungista?

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kuinka paljon tavaraa...

...mahtuu pieneen kuiva-ainekaappiin? Vastaus on: paljon. 




Kun inspiraatio iskee, niin silloin on siivottava. Minä pidän paljon nykyisestä keittöstäni, mutta kaappitilaa siinä on kyllä luvattoman vähän. Tai miten sen kaappitilan nyt jakaa. Minulla on kuiva-aineille käytössä kaksi noin 35 cm:n levyistä kaappia. Elikkäs aika vähän. Loput kaapit menevät astioille. 

Tänään hernekeiton keittelyn ohessa oli siis hyvää aikaa siivota kuiva-ainekaappi. Heitin kaikki päivämäärän yli menneet ainekset roskiin. Niin kuin raesokeri pullan päälle, viimeinen käyttöpäivä vuonna 1996... Olenko minä joskus leiponut pullaa, johon tarvitsee raesokeria? Teepussit, viimeinen käyttöpäivä 2006. Meneekö suola vanhaksi? Kaapista löytyi avaamaton kilon pussi ja kilon paketti merisuolaa. Varmaan joskus ollut tarkoitus suolata kala. Ja suoraan sanoen ihmettelen, että mikään eläin ei ole tehnyt kotiaan kaappiin. Niin paljon sieltä pohjalta löytyi jauhopöylyä ja sokeria.


Eipä jäänyt kaappin paljon muuta kuin kahvia, jauhoja ja puuroaineksia. Joku on näköjään ostanut meille keksejä:) Ja tuolla ylhäällä on se merisuolapussi ja merisuolapaketti.

Ja tänään on siis hernekeittopäivä! Liottelin herneitä liki vuorokauden. Lihaksi joulukinkun rippeet pakastimesta. Tulee varmasti hyvää! Kyytipojaksi piimää ja ruisleipää.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Facebook

Kuinka moni teistä on tuossa kyseisessä somessa? Jostakin luin, että se on muodostumassa keski-ikäisten suosituimmaksi yhteydenpitovälineeksi. Itse menin kyseiselle foorumille ehkä neljä vuotta sitten, Aviokki vasta viime keväänä. 


Aluksi olin asiasta aika innoissani. Voihan sen kautta pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, joihin ei muuten tule pidettyä yhteyttä. Kuulumisten seuraaminen on helppoa. Aluksi olin myös aika tarkka, ketä hyväksyn ystäväkseni.

Mutta pikkuhiljaa... Joskus tuo fb ärsyttää ihan kamalasti. Iltapäivälehdissä on joskus juttua, millaisia ovat ärsyttävimmät fb-tyypit ja -päivitykset. Ensinnäkin, voiko jonkun henkilön ystäväpyynnön torjua, jos joutuu kuitenkin kohtaaman hänet aika usein vaikka työn merkeissä? Miten asian selittää tuolle henkilölle, kun ei kehtaa päin naamaa sanoa, että "pidän sinua aikä ärsyttävänä tyyppinä ja en halua sinua seuraamaan elämääni"?

Toiseksi, joidenkin henkilöiden päivitystyyli on alkanut kyllästyttämään. Henkilökohtaisesti minua ärsyttää eniten joidenkin tyyli päivittää kuulumisiaan lähes tunnin välein. Joo, joo, uskotaan, uskotaan, että olet ihanassa ravintolassa ja annoksia tulee pöytään -tyyliin. En myöskään jaksa innostua kaiken maailman aforismeista tai päivän kuvista. Ja sekin ärsyttää, kun joku ei osaa tehdä sinne valokuva-albumia, vaan pistää kuvan kerrallaan ja sitten koko aukeama on täynnä vaikka synttärivieraiden kuvia...

No, tulipa valitusta. Ja MYÖNNÄN, olen itse facebookissa ihan vapaa-ehtoisesti. Sieltä kyllä pääsee pois. Mutta jäänkö jostakin paitsi, kun suurin osa ystävistäni on kuitenkin ihan mukavia? Yhden ystävän olen poistanut listaltani, juuri tuollaisen kuvapäivityksiä lataavan ihmisen. En kertakaikkiaan jaksanut katsoa kuvia hänen bilesitään, uusista vaatteistaan ja matkoistaan...

Asiasta toiseen. Olen innostunut taas tuosta "vanhasta" ruuasta, makaroonilaatikosta. Erilaisilla mausteilla siihen saa ihan uutta potkua. Olen joskus ostanut tuollaisen pienen raastimen ja ajattelin nyt raastaa sillä juustonkannikan. Mutta ei, koristeeksi joutaa taas maustehyllyyn. Vanhassa vara parempi!