lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kesäseurantaa

Olen seurannnut jo monena vuonna mökillä pääskynpoikien kasvua. Tosin, siinä on yksi pieni haitta, nimittäin pääskyt sotkevat aivan valtavasti. Mökki on vanhempieni aikanaan rakentama ja se siirtyi minun hallintaani muutama vuosi sitten. Isäni oli suuri luonnon ystävä. Pääskyt saivat kyllä pesiä mökin kuistin alle, mutta hän laittoi tuollaiset suojaverkot, ettei pesiä tulisi aivan minne sattuu. Ja toisaalle lautoja pesiä varten. Ja aivan turhaan... Pääskyt pesivät juuri sinne minne haluavat.


Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä...


Mutta nyt pesä on kyllä auttamattoman pieni. Tuo yksi poikanen roikotti itseään koko päivän pesän reunalla. Ja pesästä mureni palasia kuistille. Sydän kylmänä avasin aamulla oven ja katsoin, onko poikanen vielä pesässä. No, siellä ne kaikki olivat yhtenä läjänä.


Ja mökille saapuessamme tilanne oli tämä...


Ei muuta kuin puutarhalapio ja rätti kouraan. Sekä keksimään luovaa ratkaisua jäteongelmaan. Auttoi!

Muutoin ukkoset alkoivat jo puoleltapäivin. Hautova, painostava ilma sekä miljoonat paarmat saivat minut hermostumaan. Kaupunkiin...



Sieltä se sade tulee.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Taas ulkomailla...

... nimittäin Ruotsissa. Näin lähellä rajan pintaa asuneelle, kuuluisat rasvareissut Ruotsiin kuuluvat ihaniin lapsuuden muistoihin. Olen varmaan jo joskus asiasta kertonutkin. Mutta silloin esimerkiksi voita sai tuoda jotain (kg)... per henkilö. Joten kaikki halukkaat otettiin autoon mukaan, imeväisistä lähtien. No, meillä oli vain isä, äiti ja minä. Ja äiti keksi sellaisenkin keinon, että ensin käytiin koko porukalla Ruotsin puolella ja lastattiin sallittu voi määrä autoon ja äiti kävi vielä kävellen toisen reissun...

Mutta mistä tulivat nuudelit Suomeen? Ruotsista ja Haaparannan kautta. Mistä tulivat maustettu vissy, oliivit tai Sweet thai chili -kastike? No, Ruotsista. Kaikkea noita on rahdattu Haaparannalta ennen kuin niitä saatiin Suomen kaupoista.

Joten vieläkin minun pitää päästä ainakin kerran vuodessa Haaparannalle. Ja on se vaan kumma, miten tuon läntisen naapurimaan kaupan valikoima vaikuttaa paljon mukavammalta kuin Suomessa. Ihan vaan tavallisessa Ica Maxi Marketissa. Nyt lähti mukaan mm. pursotteita voileiville (toki näitä osaa saa Suomestakin, mutta aikamoisen kalliimmalla hinnalla). Osaa on jo kuvanottohetkellä käyetty..., noin 3, 50 euro tuubi.


Tai pursotettavaa appelsiinmarmeladia ja ekolookista sinappia...


Ja tämä nyt oli ihan höpsö ostos, pizza kit. Mutta jos se maksoi alle 3 euroa... Pizzapohja ja tomaatikastike.


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kuuma

Jos olisin reilusti nuorempi, olisin taatusti tiennyt, mitä tällaisina kuumina kesäpäivinä pitää tehdä. Mennä rannalle ottamaan aurinkoa! Mutta ei enää. Jo pelkkä ajatus makaamisesta kovalla alustalla/pölisevällä hiekalla saa idean tuntumaan epämiellyttävälle. Ja olen todellakin siirtynyt ikäkauteen, jossa luotan asiantuntijoiden väitteisiin, että liiallinen auringonotto vanhentaa ihoa. Pitää sitä silti pikkuisen olla väriä kasvoilla, ettei näytä ihan "haudasta lomalle" saapuneelle, mutta väri saa tarttua muiden askareiden ohessa.

Ja jos olen iloinnut sääskettömästä alkukestä, niin mökillä on vastaavasti paarmoja ihan valtavasti. Niin paljon, että hermostuin niihin ja PoikaKoira myös, joten olemme kovimpien helteiden ajaksi siirtyneet kaupungin paarmattomaan ympäristöön. Tosin täälläkin on kuuma. Täyden läpivedon aikaan saamiseksi parvekkeen ovea ei voi pitää auki, siellä on parhaimmilaan yli 40°C lämmintä...


Se hyvä puoli näissä helteissä on, että nälkä ei ole vaivannut. Tämä päiväkin meni kahdella sämpylällä, päällä tietenkin oman kasvimaan satoa; salaattia persiljaa ja tilliä.

Tosin auto pommppasi katsastuksesta, joten oli hyvä syy syy käydä terassilla... Huomenna auto huoltoon, sellainen kolmensadan euron potti on korjaamolle menossa.


Edellisessä postauksessa mainitsin jotain jalkapallofinaalista. Se onkin kuulemma tänään. Johan noita kisoja on meillä katsotukin. 

Ja loppuun kuva superkuusta. Ei tuo minusta mitenkään erikoisen suurelta näyttänyt. Mutta kesäyöt ovat ihania.


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Keräilyä

Nyt on kuulemma jalkapallon MM-kisat... Jonkin verran noita otteluita olen katsellut. Lähinnä siksi, että talodessamme on vain yksi televisio ja Aviokki on innokas penkkiurheilija. Vaikka ilmat ovat vihdoin muuttuneet kesäisiksi, nyt ei lähdetty mökille vaan ollaan kaupungissa, koska sunnuntaina on loppuottelu ja täällä kotona on parempi TV. No, parisuhteessa on joskus joustettava.

Ja mukavasti kaupungissakin kesällä viihtyy. Aamuisella pyöräilylenkillä ja tietenkin goekätköjen metsästyslenkillä sanoin Aviokille, että poiketaanpas torin kautta. Ja avot! Eräällä kirppismyyjällä oli peräti kaksi aurinkopulloa, joita minulla ei ollut.


Eli tuossa rivissä neljäs ja kuudes pullo. Seitsemän sitten enää puuttuu. Ja tänään huomasin taas sen, että värisävyjen muistaminen on todellakin ihmisen heikoin "muisti". Muistelin todella pitkään, että onko minulla tuota vaaleamman sinistä pulloa. Kännykkäkuvasta ei saanut selvää ja valaistus vaikuttaa pullon väreihin. Mutta uhkarohkeasti päätin ostaa pullon. Ja hyvä niin. Onneksi kerrankin onni oli puolellani.

Muutoin olen nauttinut kesän herkuista. Tomaateista...


Salaatista... Oman maan salaatinlehtiä ja tilliä.


Ja tietenkin uusista perunoita. Tässä edellisen päivän ylijäämäperunat grillattuina. On muuten hyvää. Päälle sipaisu grillauskastiketta ja pippuria. Kuumennus grillissä. Aviokki on grillaillut kanaa, lihaa ym. Minä en vain jostain syystä saa lihapuolelta alas kuin kahta makkaralaatua; Tervaporvaria ja Tapolan savulenkkiä. Tasalaatuisia ja möykyttömiä...


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kesäpäivä

Tänään tuntui ensimmäisen kerran ihan oikealle kesälle. On siis loma, lämmintä ja aurinko paistaa. Ulkoillessa tuli hiki. Yli kahden tunnin lenkki PoikaKoiran kanssa palkitsi myös kolmella uudella geokätkölöydöllä. Löytöjä on nyt kasassa 117 ja sijoitus Suomen listalla 8900 ja jotain... En minä noita kätköjä kuitenkaan minkään listasijoituksen takia etsi. Se on ihan mukavaa liikkumista ulkona ja ainakin liikunnalle on jokin tavoite. Ja tuo geokätkentäohjelma tarjoaa monenlaista tilastoa omista löydöistä, siksi niitä on mukava tarkastella.

Erään kahvilan kulmilla törmäsin melkein mustaan petuniaan. Muistaakseni Muumeissa yritettiin saada aikaiseksi musta tulppaani :) Ihan mukavan näköinen valkoista seinää vasten.


Oma istutuslaatikkonikin alkaa myös rehevöityä.



Ja päivän ateria. Oli ihan hyvä, vaikka vähän aneemiselta näyttääkin. Torilta löytyi vihdoin vakiokauppiaaltamme, Pakkasen Timolta Paavolasta, Siikliä. Lisänä voivesisipulikastike, grillattu tomaatti (söin itse asiassa 3 puolikasta), broileria ja tietenkin silliä (meni myös useampi palanen).


Ja huomiseksi sääprofeetat ovatkin luvanneet sitten sadetta. Eli se kesästä tällä kertaa.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Sillitesti

Perinteiset juhannuksen uudet perunat on sitten syöty. Kahden hengen taloudessa pikku kapallinen perunoita riittää moneen ateriaan. Melkein viikko ja melkein joka päivä noita perunoita syötiin. Ja on se kumma, että niitä perunoita pitää saada, vaikka tuo varhaisperunalajike Timo ei maistu yhtään miltään, ei sitten yhtään miltään. (Ja toiseksi ainakin minun vatsallani menee jokunen aika, ennen kuin sen toiminta sopeutuu uusiin pottuihin...)

Joten makua perunoihin saa sillistä.


Abban Ranskalainen sipulisilli, Boyn Sipulisilli ja Boyn Rapumarinoitu silli. Kestosuosikkini on tuo Abban silli. Mutta hyvänä kakkosena ja mukavana makuna tulee nyt kyllä tuo rapumarinoitu silli. Kerran erehdyin ostamman Ahti silliä. Voi hyvä tavaton kuinka suolaista se oli! Nyt katson aina tuoteselosteesta suolan määrän. Näissä silleissä se on noin 3g/100g, kun Ahti sillissä se on 7g. Ja sen kyllä huomasi.

Nyt on sitten pikku tauko uusien perunoiden suhteen. Odotan, että torille tulee Siikliä tai Veloxia. Ne sentään maistuvatkin joltain. Että ei tarvitse sanoa kuten isäni aikanaan ensimmäisistä uusista perunoista, "apulannalla kasvatettuja, kiireisille ihmisille...".

Mökin kasvatuslaatikoistakin pilkistää jo jotain vihreää. Mutta ristikoille köynnökseksi tarkoitetut tuoksuherneet ja kelloköynnökset paleltuivat alkukesän kylmyydessä. Ensi kesänä uusi yritys.


Edessä persiljaa, kehäkukkaa ja tilliä. Takana kahta erilaista salaattia. Niin ja ruohosipulia.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ruusun piikki pistävä

Nyt on kummankin käden peukalo ja vasemman käden etusormi kipeä. Koiran lenkityksellä törmäsin ihanasti kukkivaan juhannusruusuun. Koska se sijaitsi "ei kenkään maalla", päätin taittaa siitä oksan ilahduttamaan kotiamme. (Juu tiedän, jokamiehen oikeuksiin EI kuulu oksien taittaminen elävistä kasveista...). Mutta ehkäpä siksi sainkin nuo piilopiikit sormiini. Eihän minulla ollut hanskoja tai muutakaan taittamista helpottavaa välinettä mukana. Ihan paljain sormin suomalaisella sisulla katkaisin tuon oksan. 



Ja tuliaisena sain sata kirvaa...