sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Milloin on kevät...?

Kun isäni kuoli kahdeksan vuotta sitten, kävin äitini luona joka toinen viikko. Kun äitini kunto heikkeni, kävin äitini luona viikoittain. Nyt käyn kaksi kertaa viikossa. Joskus mietin, kuinka huonoon kuntoon ihminen voi mennä ja vielä vaan henki pihisee? Onneksi apuun saatiin kotisairaanhoito, joka käy äidin luona aamuin illoin. Minä hoidan kahden perheen talouden, kauppa-asiat ja muut hommat. Ennen niin toimivasta ihmisestä on tullut täysin toimintakyvytön. Kyllähän minä sen ymmärrän. "Soita sinä sinne..." Ja minä soitan. Mutta samalla mietin, minkähänlainen vanhuus minulla on? Jos yleensä elän sinne saakka.

Mutta painonpudotus? Olen käynyt vaa´alla uskollisesti joka aamu. Paino seilaa tasaisesti 64 - 65 kilon välillä. Tänään aamupaino oli 64,2. Ihan hyvin, ottaen huomioon, että perjantaina oli "ilmaisen viinan bileet" ja seisova pöytä. (No, ei ollut häävi... Ja paukutkin olivat laimeita 😂). Mutta tosissaan painon pitäminen tavoitelukemissa vaatii ainakin minulta työtä ja tarkkailua. Paljoa en dietin jälkeen ole lisännyt ruokavaliooni. Silloin tällöin tukevampi luonas.


Joskus herkuttelen ja käyn sushilla... Minä en sitten millään opi käyttämään niitä syömäpuikkoja. Tekisi mieli ottaa mukaan oma haarukka. Ja en kertakaikkiaan pysty syömään tuollaista palasta kerralla. Sitten se hajoaa, kun puraisen sitä.

Pari viikkoa sitten voitin hirvipeijaisista noin kilon painoisen hirvipaistin. Tänään tein siitä hirvipataa. 

2 sipulia
3 porkkanaa
3 paprikaa
2 kynnetöntä valkosipulia
1 chili
2 lihaliemikuutiota
50 g voita
mustapippuria
viherpippureita
suolaa
vettä (jota minulla tuli aivan liikaa)

Pilko hirven liha kuutioiksi. Paista pannulla pinnat kiinni. Pilko kasvikset reiluiksi paloiksi. Lisää voita, koska hirven liha on lähes rasvatonta. Anna muhia uunissa 170°C kaksi ja puoli tuntia.



Oishan tuohon voinut lisätä vaikka mitä katajanmarjoista lähtien, mutta näitä nyt sattui olemaan saatavilla. Tuli hyvää ja mureaa.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Loppurutistus

Yli puoli vuotta tässä ollaan siis dietattu. Monet sanovat, että pelkkä elämäntapamuutos riittää laihtumiseen. Ja höpö höpö. Tai sitten se laihtuminen kestää vuosikausia... Minä olen siis ollut ihan rehellisellä dietillä. Harkinnut mitä olen syönyt ja kieltäytynyt herkuista. 

Ja oikeastaan ihan hyvin on mennyt. Nälkä ei ole ollut ja mielitekoja ei ole ollut. Näinhän se on aina ennenkin minulla ollut. Mutta. Pikkuhiljaa tämä urakka tulee päätepisteeseen. Olen päättänyt, että se luku on 65 kiloa. Ei tämän ikäisen naisihmisen tarvitse enää näyttää miltään luuviululta teiniltä. Bmi jää pikkuisen yläkanttiin, mutta mitäs siitä.


Mutta mitä sitten? Miten saan painoni pysymään niissä lukemissa? Vakaasti olen päättänyt käydä vaa´alla joka päivä. Vaikka sitten reilummankin syömisen jälkeen. Ja palata nopeasti ruotuun. Nyt kimmokkeena toimii se, että työpaikan Verkkopuntariryhmä kokoontuu vielä kerran ensi maaliskuussa. Jospa silloin normaali syöminen olisi jo kuvioissa. Ja se painonhallinta.


Ei se näy olevan helppoa kenellekään. Huomasin, että tämä suurella kohinalla ja julkisuudella laihduttanut Raakel "Raksun remppa" Lignellkin oli palautunut lähes entisiin mittoihinsa. Lehden otsikon mukaan joku sairaus oli aiheuttanut tämän. No joo, vaikka on sairas, voi sitä silti harkita mitä syö. Anteeksi. Mutta tämähän osoittaa vain sen, kuinka vaikea kauan ylipainoisena eläneen on tottua uuteen, hoikempaan elämään.

Mutta kyllä tässä minulla vielä toista kuukautta menee, jos vauhti pysyy tällaisena. Liikuntaa voisi tietenkin lisätä, mutta satunnainen työmatkapyöräily ja geokätkeilykävely saavat riittää. Ja heh, aion ilmoittautua kansalaisopiston valokuvauskurssille. Jos nyt syksyyn ei mahdu, niin sitten kevään kurssille.

.... En mahtunut kurssille. Otetiin 16 ja olisin päässyt varasijalle 33... Ja se kurssi olikin koko vuoden mittainen. Ensi vuonna pitää olla nopea.

lauantai 13. elokuuta 2016

Elokuu

Hupsis! Sekö on jo elokuu... Tämä kesä... huh huh. Sen verran voin kertoa, että äitini on ollut koko kesän sairas. Olen ravannut äitini luona jopa pari kolme kertaa viikossa. Nyt kun työ ovat taas alkaneet, käyn vain viikonloppuisin. Konona en ole saanut aikaiseksi oikein mitään. En kesäparveketta, en ole siivonnu (pakko kohta...), en jaksanut päivittää blogia.

Alkukesällähän me kävimme Kilpisjärvellä. Nyt sitten tuntui, että ennen töiden alkamista minun on vielä pakko päästä jonnekin, jossa pääsen eroon näistä jokapäiväisistä ympyröistä. Niinpä piipahdimme parin yön reissun Saariselälle.


Ihan pakko oli koukata Pelkosenniemen kautta ja käydä katsomassa tämä taideteos. :) Vaikka kylä ei ole iso, ajoimme silti ensin tämän ohi. No joo, onko tämä nyt sitten naivistinen? Kyllä tämä silti asiansa ajaa.

Saariselällä yövyimme Holiday Club Saariselässä. Aika kämänen paikka ja parhaat päivänsä nähnyt hotelli. Mutta väkeä siellä oli enemmän kuin alkukesän reissun yhdessäkään hotellissa.




Sen ajan, mitä kerkesimme siellä olla, kulutimme kävelemiseen luonnossa. Mainioita vaellureittäjä sieltä löytyikin. Vaihtoehtoja oli useita. Saariselän kappelinkin kävin katsastamassa. Täytyy sanoa, että tuon parempaa alttari"maalausta" en ole koskaan nähnyt. Mutta mielestäni Saariselkä ei ole lappia. Tai no onhan se, mutta puusto ym. on melkein samanlaista kuin täällä "etelässä". Ja poroja tietenkin oli. Paluumatkalla kohtasimme poron vielä 50km ennen Oulua. Tämän perusteella siis minäkin asun melkein lapissa...

Painonpudotus? En ole livennyt, vaikka paino on junnannut kohta kolme viikkoa samoissa lukemissa. Mutta ensin tuo reissu, sitten kolme vierailua/vieraita meillä... ja mitähän vielä. Mutta ensi keskiviikoksi odotan jo alempia lukemia. 


Itsekasvattamia minitomaatteja.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Uusi kone!

Ostin sitten tämmöisen koneen talouteen:


coline Apple Peeler (Claes Ohlsonilta). Hinta alle 20 euroa. Ja on kyllä joka euron arvoinen. Kuorii omenan kuoren just tuommoiseksi ohueksi nauhaksi ja kaupan päälle vielä siivuttaa omenan.

Ystäväni pisti laitteesta kuvan Instagramiin ja minähän innostuin siitä heti. Yksi syy on se, että en ole syönyt omenia varmaan kymmeneen vuoteen. Nehän ovat periaatteessa ihan hyviä ja halpojakin, mutta ei vain ole tullut ostettua. Niin, ja tällä voi kuoria myös perunan...

Muuten sadeilmat eivät ole olleet mitenkään mielialaa nostattavia. Viikonloppuna kävimme mökillä, mutta siellä oli niin kova tulva, että lähdimme samantien takaisin. Ei se tulva niin olisi haitannut, mutta kun en tiennyt, oliko se nousussa vai laskussa. Ei olisi huvittanut jäädä tulvan saartamaksi.


Mutta kasvatuslaatikot ovat tykänneet kosteasta ja lämpimästä kelistä.


Takana rucolaa, kehäkukkaa, akilleijaa ja tuoksuhernettä. Edessä persiljaa, salaattia ja tilliä.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Lomakilot

Perinteinen lapin reissu on sitten tehty. Kait sitä voi jo perinteiseksi sanoa, kun toisen kerran takee saman tyyppisen reissun. Reissu tehtiin ihan samalla kaavalla kuin viime vuonna. Levi, Saana, Ylläs. Ensi vuonna sitten vaihdetaan lapin toiselle reunalle. Saariselän suuntaan ja Utsjoelle.

Matkalla pohjoiseen sateli melkein koko matkan. Samoin myös illalla Levillä. Joten eipä paljoa ulkoiltu. Etukäteen olin miettinyt syömisiäni ja päätin, että pikkuisen saa herkutella. 


Alkupalaksi otin Sokos hotelli Levin Kiisa ravintolassa riimiporoa. Tämä oli ehdottomasti reissun paras annos. Pääruoaksi söin lohisalaatin. Annos oli niin iso (ja suolainen), että en jaksanut/pystynyt syömään kaikkea.

Seuraavana päivänä sitten kohteeseen eli Kilpisjärvelle. Ja ilmakin parani. Tuo Lapland hotellien ketjuun kuuluva Kilpis hotelli on mielestäni tosi symppis. Jotkut moittivat sitä vanhanaikaiseksi ja televisiokin oli jostain 70-luvulta. Me majoituimme "paritalo" mökkiin, koirahuoneistoon. Ja tuo huoneisto oli siisti, mikä minusta on tärkeintä.

Mutta sitten siihen, että hotellit ketjuuntuvat ja ovat ihan identtisiä esim. ruokalistoiltaan. Ensimmäisenä iltana söimme Kilpiksen ravintolassa. Minä en löytänyt oikein mitään mukavaa ruokalistalta. Samoin Aviokin liha-annos oli sitkeää. Olisi pitänyt huomauttaa asiasta tarjoilijalle, mutta ei vain viitsinyt... Sama mukava homppeli tarjoilija kuin viime vuonnakin :)


Alkupalaksi jälleen poroa. Pääruoaksi otin rapusandwichin. Mukana tulleisiin ranskalaisiin en koskenutkaan. Ja leipääkin jäi. Vaikka periaatteessa en tee lomalla ruokaa, päätimme, että seuraavana päivänä teemme itse mökissä ruokaa.

Seuraavana päivänä sitten itse matkan päätavoitteeseen eli Saanalle kiipeämiseen. Ilma oli mitä mainioin. Puolipilvinen ja lämpöä sellaiset +20°C. Tiesin, että kiipeäminen on rankkaa, mutta niin rankkaa...


Alussa huipulle johtaa 748 porrasta. Jossain sanottiin, että portaiden pituus on kaksi kilometriä. Voi hyvinkin pitää paikkansa. Portaiden jälkeen sitten vielä kaksi kilometriä kivikkoista polkua eteenpäin. Maisemat olivat kyllä mahtavat.



Mutta mitä ylemmäs kiipesimme, sitä voimakkaammaksi tuuli yltyi. Ihan oikeasti tuuleen pystyi "nojaamaan". Tuulen nopeus oli kuulemma yli 20m/sek. Eräs kokeneempi vaeltaja kääntyi ennen varsinaista huippua takasin ja niin teimme mekin. Ja se oli hyvä se. Alaspäin tullessa nimittäin uuvuin ihan totaalisesti. Jos olisimme käyneet ihan huipulla (jäi vajaaksi 800 metriä), niin en tiedä, miten minun alastuloni olisi käynyt. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa töpöttelin alas rinnettä. Mutta hetken istuttuani alhaalla ja odotellessani autokyytiä, olokin koheni. Mutta vieläkin, viikon kuluttua, tuo nousu ja lasku tuntuu jaloissa. 

Ja illalla ei ollut yhtään nälkä. Söin yhden Avioikin ostaman ribsin, se riitti. Ja kyllä oli mahtavat löylyt Kilpisen rantasaunassa! Uimapukua ei tullut mukaan, joten uinti jäi. Harvoin varmaan tarkenee istuskella saunan kuistilla samaan malliin kuin tuolloin. Paikalliset puhuivat helteestä.

Ja viimeinen etappi oli siis Ylläs. Hotellihuone oli kyllä ihan mukava, mutta kun siinä ei ollut minibaaria, jonka olisin tarvinnut jääkaapiksi. Vein sitten respaan tulisiksi ostamani lohet ja pateet ja käskin pistämään johonkin jääkaappiin.

Illalla taas ravintolaan. Lapland hotelli ketjun ravintolaan. Tylsä sama ruokalista. Väkisin söin rautua. No joo. Mutta hotellien runsaat aamiaiset ja kolmen päivän ravintolaillallinen saivat aikaan sen, että kotona punnitessani paino oli noussut 600 grammaa. Ei hirveästi, mutta nyt nuo lomakilot on pudotettu :)



sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Lomareissulle!

Katsoin juuri kotimaisen elokuvan "Lomalla" ties kuinka monetta kertaa. Tuli vaan mieleen, että Kanariat ja Kreetat on nähty niin moneen kertaan. Viime kesänä kävin siis liki 40 vuoden tauon jälkeen lapissa, Kilpisjärvellä. Ja ensi viikolla lähdetään sinne uudestaan. Saana on valloitettava! (Ellei sada kaatamalla, mutta sitten autoillaan Norja puolelle.) Kyllähän aurinkolomissa on puolensa, mutta mutta... Olen tehnyt geokätköilysuunnitelman ja varautunut ei-niin-mukavaan säähän. Saa nähdä, mitä tapahtuu. Ja koirille on hommattu lemmikkieläinpassit.

Kuva viime vuodelta

Pikkuisen olen miettinyt syömisiä. Hotellin aamupala ja päivällinen. Toisaalta on mukava tietää, että saa jotain herkullista. Jos paino nousee, niin sitten palataan entiseen. Tai tietenkin palataan.

Tänä vuonna en ole yksinkertaisesti jaksanut paneutua parvekkeen kesäsisustamiseen. Parit amppelit ostin. Tuo lila kukka tuossa valkoisten petunioiden ja miljoonakellojen (?) keskellä on kyllä vihoviimeinen kukka. Tiputtaa jatkuvasti kuolleita kukkia lattialle (tekee kyllä uusiakin reippaaseen tahtiin).




Ja minitomaatikin on, mutta en edes tiedä sen nimeä. Jotenkin ostotilanteessa sekoilin ja en muistanut kysyä sen nimeä...

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Salaattia!

Enpä ole pitkään aikaan tehnyt salaattia. Yksi syy siihen on nämä kauppojen yleistyneet salaattibaarit. Joku tuttavani sanoi niitä bakteeripesäkkeiksi, mutta jos näin on, niin minusta ne vain vahvistavat vastustuskykyä. En ole ollut sairas. Salaattibaareissa on se hyvä puoli, että voit ottaa pikkiusen sitä ja tuota. Ei tarvitse ostaa isoa määrää mitään haluamaansa ainetta.

Ja kun itse tekee salaattia, siitä tulee ainakin minun tekemänäni aika iso annos. Ja se loppu lätkistyy sitten sinne kulhon pohjalle. 

Minä en oikeastaa tee koskaan muunlaista salaattia, kun kreikkalaistyyppistä salaattia. Tänään laitoin salaattiin:
- ruukku Ruustiinnan salaattia (lehden päissä mukava punertava sävy)
- kaksi pientä kevätsipulia varsineen (vai kesäsipuliako ne ovat?)
- kolme tomattia
- pienehkö kurkku
- kourallinen mustia kivellisiä oliiveja
- aitoa kreikkalaista fetaa
- grillattua kanaa (Ostin eilen mökille broilerin minuuttipihvejä. Annoksesta jäi yli monta filettä. Niissä oli marinointinesteessä korianteria. Minulle korianteri "iskee vastaan". Mutta noissa grillatuissa kanafileissä se maistui jopa mukavalta.)


Sitten Felixillä on semmoinen jugurttipohjainen salaatinkastike, jossa on puolet vähemmän kalareita, kuin öljypohjaisissa. Sitä sitten tuohon päälle! Nam!