lauantai 13. elokuuta 2016

Elokuu

Hupsis! Sekö on jo elokuu... Tämä kesä... huh huh. Sen verran voin kertoa, että äitini on ollut koko kesän sairas. Olen ravannut äitini luona jopa pari kolme kertaa viikossa. Nyt kun työ ovat taas alkaneet, käyn vain viikonloppuisin. Konona en ole saanut aikaiseksi oikein mitään. En kesäparveketta, en ole siivonnu (pakko kohta...), en jaksanut päivittää blogia.

Alkukesällähän me kävimme Kilpisjärvellä. Nyt sitten tuntui, että ennen töiden alkamista minun on vielä pakko päästä jonnekin, jossa pääsen eroon näistä jokapäiväisistä ympyröistä. Niinpä piipahdimme parin yön reissun Saariselälle.


Ihan pakko oli koukata Pelkosenniemen kautta ja käydä katsomassa tämä taideteos. :) Vaikka kylä ei ole iso, ajoimme silti ensin tämän ohi. No joo, onko tämä nyt sitten naivistinen? Kyllä tämä silti asiansa ajaa.

Saariselällä yövyimme Holiday Club Saariselässä. Aika kämänen paikka ja parhaat päivänsä nähnyt hotelli. Mutta väkeä siellä oli enemmän kuin alkukesän reissun yhdessäkään hotellissa.




Sen ajan, mitä kerkesimme siellä olla, kulutimme kävelemiseen luonnossa. Mainioita vaellureittäjä sieltä löytyikin. Vaihtoehtoja oli useita. Saariselän kappelinkin kävin katsastamassa. Täytyy sanoa, että tuon parempaa alttari"maalausta" en ole koskaan nähnyt. Mutta mielestäni Saariselkä ei ole lappia. Tai no onhan se, mutta puusto ym. on melkein samanlaista kuin täällä "etelässä". Ja poroja tietenkin oli. Paluumatkalla kohtasimme poron vielä 50km ennen Oulua. Tämän perusteella siis minäkin asun melkein lapissa...

Painonpudotus? En ole livennyt, vaikka paino on junnannut kohta kolme viikkoa samoissa lukemissa. Mutta ensin tuo reissu, sitten kolme vierailua/vieraita meillä... ja mitähän vielä. Mutta ensi keskiviikoksi odotan jo alempia lukemia. 


Itsekasvattamia minitomaatteja.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Uusi kone!

Ostin sitten tämmöisen koneen talouteen:


coline Apple Peeler (Claes Ohlsonilta). Hinta alle 20 euroa. Ja on kyllä joka euron arvoinen. Kuorii omenan kuoren just tuommoiseksi ohueksi nauhaksi ja kaupan päälle vielä siivuttaa omenan.

Ystäväni pisti laitteesta kuvan Instagramiin ja minähän innostuin siitä heti. Yksi syy on se, että en ole syönyt omenia varmaan kymmeneen vuoteen. Nehän ovat periaatteessa ihan hyviä ja halpojakin, mutta ei vain ole tullut ostettua. Niin, ja tällä voi kuoria myös perunan...

Muuten sadeilmat eivät ole olleet mitenkään mielialaa nostattavia. Viikonloppuna kävimme mökillä, mutta siellä oli niin kova tulva, että lähdimme samantien takaisin. Ei se tulva niin olisi haitannut, mutta kun en tiennyt, oliko se nousussa vai laskussa. Ei olisi huvittanut jäädä tulvan saartamaksi.


Mutta kasvatuslaatikot ovat tykänneet kosteasta ja lämpimästä kelistä.


Takana rucolaa, kehäkukkaa, akilleijaa ja tuoksuhernettä. Edessä persiljaa, salaattia ja tilliä.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Lomakilot

Perinteinen lapin reissu on sitten tehty. Kait sitä voi jo perinteiseksi sanoa, kun toisen kerran takee saman tyyppisen reissun. Reissu tehtiin ihan samalla kaavalla kuin viime vuonna. Levi, Saana, Ylläs. Ensi vuonna sitten vaihdetaan lapin toiselle reunalle. Saariselän suuntaan ja Utsjoelle.

Matkalla pohjoiseen sateli melkein koko matkan. Samoin myös illalla Levillä. Joten eipä paljoa ulkoiltu. Etukäteen olin miettinyt syömisiäni ja päätin, että pikkuisen saa herkutella. 


Alkupalaksi otin Sokos hotelli Levin Kiisa ravintolassa riimiporoa. Tämä oli ehdottomasti reissun paras annos. Pääruoaksi söin lohisalaatin. Annos oli niin iso (ja suolainen), että en jaksanut/pystynyt syömään kaikkea.

Seuraavana päivänä sitten kohteeseen eli Kilpisjärvelle. Ja ilmakin parani. Tuo Lapland hotellien ketjuun kuuluva Kilpis hotelli on mielestäni tosi symppis. Jotkut moittivat sitä vanhanaikaiseksi ja televisiokin oli jostain 70-luvulta. Me majoituimme "paritalo" mökkiin, koirahuoneistoon. Ja tuo huoneisto oli siisti, mikä minusta on tärkeintä.

Mutta sitten siihen, että hotellit ketjuuntuvat ja ovat ihan identtisiä esim. ruokalistoiltaan. Ensimmäisenä iltana söimme Kilpiksen ravintolassa. Minä en löytänyt oikein mitään mukavaa ruokalistalta. Samoin Aviokin liha-annos oli sitkeää. Olisi pitänyt huomauttaa asiasta tarjoilijalle, mutta ei vain viitsinyt... Sama mukava homppeli tarjoilija kuin viime vuonnakin :)


Alkupalaksi jälleen poroa. Pääruoaksi otin rapusandwichin. Mukana tulleisiin ranskalaisiin en koskenutkaan. Ja leipääkin jäi. Vaikka periaatteessa en tee lomalla ruokaa, päätimme, että seuraavana päivänä teemme itse mökissä ruokaa.

Seuraavana päivänä sitten itse matkan päätavoitteeseen eli Saanalle kiipeämiseen. Ilma oli mitä mainioin. Puolipilvinen ja lämpöä sellaiset +20°C. Tiesin, että kiipeäminen on rankkaa, mutta niin rankkaa...


Alussa huipulle johtaa 748 porrasta. Jossain sanottiin, että portaiden pituus on kaksi kilometriä. Voi hyvinkin pitää paikkansa. Portaiden jälkeen sitten vielä kaksi kilometriä kivikkoista polkua eteenpäin. Maisemat olivat kyllä mahtavat.



Mutta mitä ylemmäs kiipesimme, sitä voimakkaammaksi tuuli yltyi. Ihan oikeasti tuuleen pystyi "nojaamaan". Tuulen nopeus oli kuulemma yli 20m/sek. Eräs kokeneempi vaeltaja kääntyi ennen varsinaista huippua takasin ja niin teimme mekin. Ja se oli hyvä se. Alaspäin tullessa nimittäin uuvuin ihan totaalisesti. Jos olisimme käyneet ihan huipulla (jäi vajaaksi 800 metriä), niin en tiedä, miten minun alastuloni olisi käynyt. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa töpöttelin alas rinnettä. Mutta hetken istuttuani alhaalla ja odotellessani autokyytiä, olokin koheni. Mutta vieläkin, viikon kuluttua, tuo nousu ja lasku tuntuu jaloissa. 

Ja illalla ei ollut yhtään nälkä. Söin yhden Avioikin ostaman ribsin, se riitti. Ja kyllä oli mahtavat löylyt Kilpisen rantasaunassa! Uimapukua ei tullut mukaan, joten uinti jäi. Harvoin varmaan tarkenee istuskella saunan kuistilla samaan malliin kuin tuolloin. Paikalliset puhuivat helteestä.

Ja viimeinen etappi oli siis Ylläs. Hotellihuone oli kyllä ihan mukava, mutta kun siinä ei ollut minibaaria, jonka olisin tarvinnut jääkaapiksi. Vein sitten respaan tulisiksi ostamani lohet ja pateet ja käskin pistämään johonkin jääkaappiin.

Illalla taas ravintolaan. Lapland hotelli ketjun ravintolaan. Tylsä sama ruokalista. Väkisin söin rautua. No joo. Mutta hotellien runsaat aamiaiset ja kolmen päivän ravintolaillallinen saivat aikaan sen, että kotona punnitessani paino oli noussut 600 grammaa. Ei hirveästi, mutta nyt nuo lomakilot on pudotettu :)



sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Lomareissulle!

Katsoin juuri kotimaisen elokuvan "Lomalla" ties kuinka monetta kertaa. Tuli vaan mieleen, että Kanariat ja Kreetat on nähty niin moneen kertaan. Viime kesänä kävin siis liki 40 vuoden tauon jälkeen lapissa, Kilpisjärvellä. Ja ensi viikolla lähdetään sinne uudestaan. Saana on valloitettava! (Ellei sada kaatamalla, mutta sitten autoillaan Norja puolelle.) Kyllähän aurinkolomissa on puolensa, mutta mutta... Olen tehnyt geokätköilysuunnitelman ja varautunut ei-niin-mukavaan säähän. Saa nähdä, mitä tapahtuu. Ja koirille on hommattu lemmikkieläinpassit.

Kuva viime vuodelta

Pikkuisen olen miettinyt syömisiä. Hotellin aamupala ja päivällinen. Toisaalta on mukava tietää, että saa jotain herkullista. Jos paino nousee, niin sitten palataan entiseen. Tai tietenkin palataan.

Tänä vuonna en ole yksinkertaisesti jaksanut paneutua parvekkeen kesäsisustamiseen. Parit amppelit ostin. Tuo lila kukka tuossa valkoisten petunioiden ja miljoonakellojen (?) keskellä on kyllä vihoviimeinen kukka. Tiputtaa jatkuvasti kuolleita kukkia lattialle (tekee kyllä uusiakin reippaaseen tahtiin).




Ja minitomaatikin on, mutta en edes tiedä sen nimeä. Jotenkin ostotilanteessa sekoilin ja en muistanut kysyä sen nimeä...

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Salaattia!

Enpä ole pitkään aikaan tehnyt salaattia. Yksi syy siihen on nämä kauppojen yleistyneet salaattibaarit. Joku tuttavani sanoi niitä bakteeripesäkkeiksi, mutta jos näin on, niin minusta ne vain vahvistavat vastustuskykyä. En ole ollut sairas. Salaattibaareissa on se hyvä puoli, että voit ottaa pikkiusen sitä ja tuota. Ei tarvitse ostaa isoa määrää mitään haluamaansa ainetta.

Ja kun itse tekee salaattia, siitä tulee ainakin minun tekemänäni aika iso annos. Ja se loppu lätkistyy sitten sinne kulhon pohjalle. 

Minä en oikeastaa tee koskaan muunlaista salaattia, kun kreikkalaistyyppistä salaattia. Tänään laitoin salaattiin:
- ruukku Ruustiinnan salaattia (lehden päissä mukava punertava sävy)
- kaksi pientä kevätsipulia varsineen (vai kesäsipuliako ne ovat?)
- kolme tomattia
- pienehkö kurkku
- kourallinen mustia kivellisiä oliiveja
- aitoa kreikkalaista fetaa
- grillattua kanaa (Ostin eilen mökille broilerin minuuttipihvejä. Annoksesta jäi yli monta filettä. Niissä oli marinointinesteessä korianteria. Minulle korianteri "iskee vastaan". Mutta noissa grillatuissa kanafileissä se maistui jopa mukavalta.)


Sitten Felixillä on semmoinen jugurttipohjainen salaatinkastike, jossa on puolet vähemmän kalareita, kuin öljypohjaisissa. Sitä sitten tuohon päälle! Nam!

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kesä alkakoon!

En ole koskaan ollut varsinaisesti dietillä kesällä. Vai elämäntapamuutokseksiko sitä nykyään kutsutaan? Kevät on ollut kiireinen. Monet minulle tärkeät rutiinihommat, kuten kesäkukkien laittaminen parvekkeelle, on vielä tekemättä.


Tälle keväälle sattui vielä normaalia enemmän sellaisia juttuja, joissa joudun poikkeamaan omasta tutusta ruokailurytmistäni. Illanviettoja, koulutusta, työmatka. Mutta siitä huolimatta paino on pudonnut. Olen kait oppinut valitsemaan viisaasti esim. seisovasta pöydästä. Valitsen sieltä aina "mukavia juttuja", perunat ym. ohitan autuaasti.  Ja en ole syönyt mitään makeaa ollenkaan. Jälkiruuat ja pullat ovat kiellettyjen listalla.


Siivosin tuosta painonpudotuspalkista viikottaiset pudotukset pois ja jätän sinne kuukauden jälkeen aina vain yhden kuukausittaisen tuloksen. En tiedä, yritänkökään päästä alle 25 BMI:n...? Sen näkee. Mutta jälleen kerran olisi vakaa tarkoitus pitää se paino sitten siinä, mihin nyt ikinä pääsenkään. Kuitenkin lopputuloksen pitää alkaa kuutosella.

Jotain olen sentään saanut aikaiseksi. Vein eilen kaikki matot pesulaan. Siivuos on sitten ensi viikolla. Ja pesin kaksi ikkunaa plus niiden verhot.


Makkuhuoneen ikkuna on pitkälle syksyyn raollaan. Nyt sieltä löytyi kärpästen hautausmaa. Eikä tuossa vielä kaikki...

Ja nyt olisi vielä yhdet ylioppilasjuhlat. Sallin itselleni yhden suolaisen, ehkä kaksi. Mutta ne korvaavat sitten päivällisen.


Tällainen työmatka jossain Tuusulan korvessa. No, vähän vaan kehä kolmosen pohjoispuolella :)

lauantai 7. toukokuuta 2016

Hyvä marinadi lampaalle

Kun tuossa muutama kirjoitus sitten manasin, että lammas on aina lammasta, päätin kokeilla vielää uudemman kerran sen valmistamista. Aluksi ostin karitsan sisäfilettä. Hyvää mutta aika hintavaa. Sitten ostin karitsan ulkofilettä. Ja ihan omasta päästä kehittelin sille marinadin.

loraus coca-colaa (tätä on eniten)
loraus soijaa
loraus öljyä
(loraus balsamico viinietikkaa)
kuivattua rakuunaa
suolaa
chilijauhetta
murskattua valkosipulia maun mukaan (pistin yhden kokonaisen)

Pistä lampaat marinadiin vähintään 12 tunnin ajaksi. Grillaa. Voitele marinadilla grillaamisen aikana. Nam. Niin mureaa. Samalla marinadilla voit kostuttaa myös kesäkurpitsaa.