maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kiiireee...

Voi tsiis, että minulla on kiire. Nyt ei oikein blokiinkaan jouda. Mutta tästähän pitää olla vain kiitollinen. Sukulaisissa ja tuttavissa on monta työtöntä. Tai ei nyt mikään kiire ole, mutta hommia piisaa. Ja on ollut negatiivisia ja positiivisia asioita elämässä...

Negatiivista:
Talouden toinen auto on myynnissä. Pistin nettiautoon ilmoituksen. Ei ensimmäistäkään yhteydenottoa... On muuten yllättävän kallista pitää kahta autoa taloudessa. Tai ainakin niin, että saa toisen perintönä. Vaikka auto olikin ilmainen, vakuutukset ym. vievät minulta, jolle auto on ensimmäinen omistamani, yli 100 euroa kuukaudessa. Lisäksi parkkihallipaikka kaupungissa. Ei oikein viitsi siitä ilosta maksaa, että auto seisoo parkkihallissa.

Puolinegatiivista:
Tyttäreni ilmoiti irtisanovansa itsensä vakituisesta työpaikastaan ja muuttavansa Espanjaan. No, nuorena on tehtävä se, mikä tuntuu oikealta. Ei saa olla nössö. Aina voi tulla takaisin ja olla täällä kylmässä ja pimeässä. Täten molemmat lapseni asuvat ulkomailla.

Positiivista:
Sain heti vuokralaisen asuntooni. Siis siihen, mistä tyttäreni muuttaa pois. Mutta sillä ei rikastu. Kerran eräs kollegani sanoi, että ostaa sijoitusasunnon ja maksattaa sen vuokralaisella. No, ei se kyllä ihan noin mene. Vuokrasta ensin pois vastike, sitten verot. Käteen jää vähän yli 100 euroa. Ja lainaakin on vielä jäljellä melkoisesti. Paljon.

Positiivista:
Viikonloppuna tein ruokaisaa broilersalaattia. Salaattia, purjoa, fetaa, jyväpastaa, avokadoa, Lidl´n broileria, tomaattia ja kurkkua. Hyvää oli. Ja löysin 300. geokätköni.




maanantai 16. maaliskuuta 2015

Viikon varrelta

Jostain syystä budjettini on heittänyt ihan häränpyllyä. No... palkaton virkavapaa, uusi koiranpentu ja joulu. Niin, ja en kyllä kehtaa edes sanoa... Törkeän kalliit timattikorvakorut tuttavan liikkeen loppualennusmyynnistä. (Vanha perinteinen kello- ja kultasepänliike. Harmi, että  tuollaisilla pienillä, ketjuihin kuulumattomilla liikkeillä ei pärjää enää nykysuomessa. Mutta siitä nostan tuttavalleni hattua, että hän sanoi lopettettuaan liikkeen lähtevänsä töihin siivousfirmaan siivoamaan kerrostalojen rappukäytäviä. Ja myös teki sen.) 

Joten kurituksena itselleni olen pitänyt älä osta mitään -viikkoja. Kunnes sitten helmikuun lopulla sorruin. Nyt minua ei erota makuuhuoneen sisutuksesta...


Eli ihanaa siirtolapuutarha kangasta jakkuna...

Ja viikon pettymys. Vanajan kaurakeksit. Paketissa on kuva isoista, muhkeista ja paistuneista kekseistä. Sisältä paljastui pieniä, vaaleita, likilaskuisia ja pahanmakuisia keksejä... Taitavat mennä roskiin. Se on jo minulta ihme.


Onneksi auroinko on hellinyt meitä näinä päivinä. Mieliala nousee heti. Ja tänään olin myös sushi-kurssilla. Olen tehnyt sushia kerran aikaisemminkin, mutta aina saa uusia vinkkejä hommaan asiantuntijoiden opastuksella. Että semmoista tänään!



sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Tänään kotona

Lomaviikko hurahti ohi pilvisissä tunnelmissa. Näkyiköhän aurinkoa yhtenä päivänä pikkuisen? No, ensi viikolla sitten paistaa. Saa taas pitää työpaikan verhoja kiinni...

Alkuviikosta istutin pienen yrttiviljelmän. Sitruunabasilikaa, maustebasilikaa ja oreganoa. Oreganon siemenet olivat sitten pieniä, melkein kuin pölyhiukkasia. Joka päivä olen purkkeihin kurkistanut ja eilen pilkisti oreganopurkista jotain vihreää. Yön aikana oli maustebasilikakin pompahtanut esille. Itivät nopeammin kuin kasvatusohjeissa kerrottu 10 vuorokautta.



Mökin matot on lumipesty ja harjattu puhtaiksi apulaisten kera.


Viime viikolla ostamani kukkakimppu voi vielä erittäin hyvin. Nupulla olleet liljat ovat auenneet ja gerberat voivat hyvin. Kolme nuupahtanutta ruusua postin astelmasta.


Ja geokätköpurkkini on keväthuollettu! Hernekeitto porisee hellalla. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää!


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Jokakeväinen ilmiö

Maaliskuun eka päivä! Ja mistä tietää, että kevät on jo ihan lähellä? Siitä, että siemenpussit ovat ilmestyneet kauppojen valikoimiin. Ja ostin tietenkin heti. Viime vuonna kasvatus meni totaalisen pilalle alkukesän kylmyyden takia. Ja sitten keskikesällä oli niin kuuma, että kasvatuslaatikot kärsivät kuivuudesta. Jospa tänä vuonna olisi parempi tuuri.


Samoja tuttuja ja turvallisia lajeja. Ja käyttökelpoisia. Mutta uutuutena Miinanköynnös ja oregano. Oreganoa aion istuttaa jo nyt kukkapurkkiin, kunhan saan ostettua multaa. Mullan osto vaatii kauppareissun auton kanssa. Muutaman auringonkukan siemenen aion istuttaa myös kotimme parvekkeelle. Oikestaan yrttejä voisi kokeilla istuttaa enempikin. Mutta tuleekohan niitä käytettyä? Ihan kamalan sinut en ole noiden yrttien kanssa.

Ja nyt on sitten talviloma. Säätiedoitus lupaa tasaisen harmaata koko viikoksi. Joskus olen tehnyt parvekkeen kevätsiivon näin maaliskuun alussa. Nyt ei taida tareta ottaa päiväunia parvekkeella. Jospa pääsiäisenä. Ankeutta piristämään ostin kaupasta kukkakimpun. Tulppaanit olisivat olleet halpoja, mutta niiden kesto maljakossa on aika lyhyt. Jospa tällä kimpulla mentäisiin ainakin viikko.


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Dyykkausta

Kotimme lähellä sijaitsevaan toimistoon tehtiin näköjään remonttia. Koiralenkillä kurkkasin toimiston edessä olevalle roskalavalle. Ja siellä oli ihan hyvää tavaraa. Niin hyvää, että että oli ihan pakko ottaa sieltä yksi työtuoli. Tai en minä sitä sieltä jaksanut ottaa, Aviokin komensin asialle.


Iskun työtuoli. Missä lie ollut, kun tuo oikeanpuoleinen käsinoja on hieman vääntynyt. Minä raahasin tuolin omalle työpaikalleni. Kunnan hommissa uudet työtuolitkin ovat näinä aikoina tiukassa. Entisestä tuolistani onkin päällinen kulunut ja korkeussäätö ei ole toiminut enää vuosiin. 

On kyllä sääli, että hyvää tavaraa heitetään surutta roskiin. Olisivat tehneet kuten läheinen seurakuntatalo. He ilmoittivat lehdessä, että tekevät remonttia. Halukkaat saavat hakea ilmaiseksi kalusteita. Minä kävin paikalla illalla. Melkein kaikki tavara oli jo mennyt. Otin kuitenkin yhden matalan pöydän, joka palvelee nyt mökillä jääkaapin alapöytänä. Ei tarvitse kyykistellä kaapille :)

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pölyä ja työ mitä kukaan muu ei huomaa...

Kun kymmenenen vuotta sitten muutimme tähän asuntoon, ihastuin siihen, että meillä on keittiö, ei vain riviä keittökalusteita olohuoneen yhdellä seinällä. (Niitä on muuten yllättävän paljon nykyisissä asunnoissa. Yleensä kommentilla "keittössä voi tehdä ruokaa ja seurustella samaan aikaan". Jaa, jos meille tulee ruokavieraita, minä esivalmistelen ruuat ja yleensä yhdessä vieraiden kanssa teemme lopputyöt. En seiso koko iltaa patojen äärellä. Ja kotiväen kanssa nyt ei paljoa tarvitse seurustella...)

Keittiö on Topi-kalusteen mallistoa. Aluksi huomasin, että kolme ovea olivat ihan eri sävyä muiden ovien kanssa. Takuuvaihtoon. Puisen työtason reunassa oli säle, jonka takia piti aina miettiä, mihin suuntaan tiskirättiä vetää. Takuuvaihtoon. Asennusfirman pojat toivat uuden työtason. Se oli puoli senttimetriä liian pitkä. Jälleen muutama viikko odottelua. Kaapiston nurkassa on lasivitriini, joka aukeaa myös olohuoneen puolelle. Lasiovi oli ihan  kiero ja aukesi "väärälle kädelle". Sekin takuuvaihtoon. Kolmen oven uusinta-asennus ei vieläkään ihan onnistunut. Sävyeroa oli vieläkin. Mutta itse vaihtelin ovien paikkaa valoisasta nurkkauksesta varjoisaan. Nyt sävyeroa ei vieras huomaa, ellen siitä erikseen mainitse. Sanoin kalustetoimittajalle, että jos saan lusikkarengin laatikkoon, en ala enää vaatimaan ovien vaihtoa. Ja sain lusikkarengin.

Lasivitriini on ihan kiva. Siitäkin kuulin juttua, jonka arkkitehtituttavamme oli kuullut. Hän oli suunnitellut lasivitriinit erään asunnon keittiöön. Tämän meidän asunnon suunnittelija XX oli todennut hänelle "Ei niihin asuntoihin semmoisia ihmisiä muuta, jotka lasivitriinejä kaipaavat". Meillä vierailessamme arkkitehtituttavamme naurahti "Jaa, on näköjään XX muuttanut mielensä lasivitriinien suhteen tai kopioinut idean minulta."

Mutta tämän päivän asiaan. Lasivitriini pitää puhdistaa aika ajoin. En siivonnut sitä viime keväänä. Enkä muista siivosinko sitä edellisenä keväänäkään. Mutta sitä edellisenä keväänä siivosin melko varmasti. Nyt tuo kirkas kevätaurinko paljasti koko karmeuden.



Paremmat viinilasit ovat saaneet olla rauhassa aloillaan siitä saakka, kun edellisen kerran kaapin pesin. Samoin ylähyllyn kahviastiasto. Pesin neljä tiskikoneellista astoita. Aikaa meni kaikkinensa liki kuusi tuntia odotteluineen.

Nyt hyllyt ja astiat hohtavat puhtautta. Ja kukaan muu kuin minä ei huomaa tehtyä työtä. Tällä pärjää ainakin vuoden.


Puhtaus.


Tarvitsenkohan koskaan enää tusinaa Paratiisi-kuppeja tai Arctica-kuppeja? Pirtti-sarja on muisto edesmenneestä ex-anopistani. KoKo espressokupit ovat tupaantuliaislahja.


Tämä on muisto mummulasta, pelastettu kesämökiltä.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Minä ja kuha

Viime viikolla bongasin Anna-lehdestä mukavan reseptin, Kalastajan gratiinin, jossa pääraaka-aineena on kuha. Minä olen aina vähän vierastanut kalaa, eihän sitä koskaan meillä kotona valmistettu. Paitsi äiti keitteli joskus silakkarullia. Lapsen suussa ne maistuivat kamalalle.

Kunnes sitten törmäsin nykyiseen Aviokkiini. He ovat perinteisesti kasvattaneet kirjolohia. Meillekin sitten lankesi osuus tuosta kasvatussaaliista, 1/16 osa. No, se tarkoitti noin 60 kalaa per vuosi. Joten kirjolohikin kyllästyttää, jos sitä pitää viikoittain syödä.

Tuo resepti on mukava. "Tavallisia" raaka-aineita. Ja kaikki tarvittava käytettiin kerralla tuohon annokseen, mitään ei jäänyt kaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa.



Minä käytin kolme kuhafilettä, viisi perunaa, kaksi porkkanaa ja palan selleriä. Ranskankermaan lisätty vesi oli mielestäni turhaa, ainakaan desiä sitä ei tarvitse. Ja itse siivutin sitruunat kuhafileiden päälle ennen uuniin pistämistä. Oli hyvää! Suosittelen.

Tässä muutama viikko sitten Aviokkini tilasi itselleen Tuulilasi-lehden. Ja kaupantekijäisinä sai kaksi hyvää ja tervää Marttiini-keittöveistä. Kyllä ovat todella teräviä ja hyviä veitsiä! Eräänä parjantai-iltana Aviokki siivutti itselleen leipää. Minä sanoin kaksi kertaa, että ne veitset ovat sitten todella teräviä. Ja niinhän siinä sitten kävi, arvaatte kyllä. Veitsi lipsahti ja sormen päästä lähti palanen. Niin iso pala, että haava piti käydä polttamasa kiinni päivystyksessä. Päivystyksen lääkäri oli kysynyt "oletteko artesaani?", kun pikkurillistäkin puuttuu palanen nuorena sattuneen moottorisahaonnettomuuden jäljiltä. "Ei kun leipää leikkasin uudella veitsellä." "Jaa, olette muuten yhdestoista tapaus tänä iltana, kun uudella veitsellä on leikattu pala sormesta pois." Että ovat näköjään muutkin saaneet kylkiäisinä uusia veitsiä :)

Ja vuoden ensimmäiset. Sanotaan, että Aalto-maljakko on tehty 50 liian lyhytvartiselle tulppaanille. Minä sain mahtumaan niitä tähän 28 kpl.