Mutta nyt tilanne on se, ettei minulla ihan oikeasti ole paljon mitään päällepantavaa. Kaikki vaatteet roikkuvat päälläni. Olen pienentänyt muutamaa jakkua sivusaumoista, mutta ei sitäkään voi äärettömästi tehdä, malli menee hassuksi. Olen tsempannut itseäni ostosfiilikseen koko loppuviikon. Tänään lähdin sitten keskustaan. Olen jo pidemmän aikaa katsellut erään putiikin näyteikkunaa "sillä silmällä". Reippain mielin kohti putiikkia. Mutta voi! Putiikin ovessa oli lappu "Liike suljettu tänään, teemme remonttia". Sitten muistin, että tännehän on avattu uusi Tazzian liike. Sinne. No sieltä löytyi yksi aleneule ja uusi keväinen jakku. Kumpikin kokoa 38. Hyvä minä! Niillä mennään pitkälle.
Meillä on töissä yksi Blondi, minun ikäinen, siis vanha. Hän ostaa viikoittain uusia vatteita. Työuramme alussa hänen vaatteitaan piti aina kehua, jonka jälkeen päivä oli pelastettu. "Voi, onko sinulla uusi pusero! Hieno!" Samoin hän kyllä kehui muiden uusia vaatteita, mutta minusta tuollainen kehuminen on kiusallista. Istuimme kerran vierekkäin bussissa. Blondi alkoi jutella minulle: "Siis minulla on uusi takki, eikä kukaan ole huomannut asiaa." Vastasin sen kummempia miettimättä: "Ai, tuohan on tuollainen peruspoplari" Se jälkeen Blondi ei puhunut minulle viikkoon. Nyttemmin vaatteita ei enää tarvitse kehua, koska hän kuuli, miten mieskolleegat veistelivät asiasta "Voi, onko sinulla uusi kravatti! Hieno!" Jopa Blondi tajusi, että piikki osui häneen.
Maanantai ja punnitus lähenee... Olen muuten ihan hulluina avokadoihin. Joka päivä pitää saada yksi. Nyt on semmoisia "Raedy to eat" -versioita kaupassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti