Kun liki kaksikymmnetä kiloa pudottaa kehostaan pois, jää ylimääräistä nahkaa. Minulla tuo ylimääräinen nahka on jäänyt leuan alle. Siellä se on miljoonalla pikku rypyllä ja roikkuu ikävästi. Olen ihan tosissaan katsellut eri klinikoiden kauneusleikkausten hintoja. Niissä on hurja ero ja toimenpiteetkin ovat erilaisia. Mutta silti ne maksavat. Minulle ei taitaisi tepsiä muuta kuin ylimääräisten helttojen poisleikkaus.
Tiedän, että monet pitävät kauneusleikkauksia turhamaisimmista turhamaisimpana. Mutta miettiikääpä, mies voi ostaa itselleen kymmeniä tuhansia euroja maksavan auton. Kaverit kehuvat ja mies on ylpeä. Eikä kukaan kysy, että kannattiko ostaa. Ja tuon auton hinta alkaa tippumaan alaspäin samalla, kun sen ajaa liikkeestä ulos. Mutta jos nainen haluaa sijoittaa ulkonäköönsä edes kymmenesosan tuosta, hän on turhamainen bimbo. Ja vaikutukset kestävät kauemmin kuin tuo auto. Olen antanut itselleni aikaa vuoden. Ensi keväänä katson, miltä naamani näyttää. Sitten teen päätöksen. Ja menen vaikka Nordsrömille... eikös se ole paras:)
Päivän syömiset
- aamupala: sitä samaa...
- lounas: Kotikartanon metsäsienikeitto ja raejuustoa
- päivällinen: broilerkasviswokkia ja Salaneuvosjuustoa
Tältä näytti mökillä viime viikonloppuna. Kuva pettää hiihto-olosuhteiden kannalta. Hiihtämään ei päässyt. Tuo paksu lumi piti alla olevan jään lähes sulana. Metri lunta ja sen alla jäistä loskaa ja sohjoa.
Tosi kiireisen työpäivän puolivälissä helpotti, kun kuulin, että minun ei tarvitsekaan lähteä erääseen seminaariin. Joten tämän päivän työtunnit on selätetty, ei mennytkään eilen kaavailemaani 12 tuntia. Ja ullkona on edelleen ihana auringonpaiste.
Ostin alennusmyynnistä uudet toppahousut, kokoa 38. Mutta lahkeet ovat tietenkin liian pitkät, se on minulle tuttua. Ensimmäisen lahkeen lyhennys meni ihan ok, mutta toinen lahje kierrätti ja ruttaantuu. Eli päällykangasta on enemmän kuin vuorikangasta. Minun piti ratkoa ja ommella lahje kolmeen kertaan, että sain edes siedettävän lopputuloksen. Ja viimeisellä ompeluyrityksellä tietenkin loppui puolasta aluslanka.
Farkuissa sopiva lahkeenpituus on minulle 30 tai 28 tuumaa. Ja olen niin monet kerrat kironnut näitä Pohjoisen valikoimia, Stocmannillakin joka ikisen housuparin lahkeen pituus on 32. Olen maininnut myyjälle, että voisivatko he tilata housuja myös vähän lyhyemmällä lahkeella. Vastaus oli, että kyllähän he niitä tilaavatkin, mutta kun ne menevät heti... Siis tilatkaa enemmän! On se kumma, kun Helsingissä valikoimaa riittää. Olen nimittäin aika farkkukriittinen ihminen. Ainoa merkki, minkä kelpuutan tällä hetkellä päälleni on Gant. Istuu sovittelematta tälle perstyypille.
Aamun paino oli ihan mukava, 64,2 kg (bmi 24,77). 2,4 kg tavoitteeseen. On tämä hidasta.
Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, pilttiä, Valion mustaherukkakeittoa
- lounas: Kotikartanon kanakeittoa, raejuustoa
- päivällinen: K-kaupan pizzasalaattia (kaali, paprika, oreganomauste), juustoa
Aivan ihana aurinkoinen päivä! Mutta pakkasta on reilut -10°C ja viimeviikon flunssasta on vielä nuhaa jäljellä, joten ulkoilut jäävät välistä.
Joskus aiemmin kirjoitin, että odotan, kun aurinko paistaa eteläikkunoistamme sisälle vastapäisten kerrostalojen yli. Se päivä oli ensimmäisen kerran viime keskiviikkona, 22.2. Nytkin aurinko valaisee ihanasti koko olohuoneen. Mutta siinä on vain yksi iso haitta. Nimittäin tuo julma kevätaurinko paljastaa joka ikisen pölyhiukkasen. Minä olen ollut aina huono siivoamaan. Lapsuudessani kotona siivottiin perusteellisesti aina joka ikinen viikoloppu. Ei meillä... Tällä viikolla ei ehdi siivoamaan, ensi viikolla on loma. Ehkä pääsiäisen aikaan. Toivottavasti kuitenkin lumien aikaan, isot matot on helppo lumiharjata puhtaiksi hangella, näin kaupungissakin. Ja onhan se siivoaminen kuitenkin aika terapeuttista hommaa. Jokaisen on joskus terveellistä siivota omat jälkensä.
Tuo eteläparveke on mukava. Kohta sinne pääsee nauttimaan ensimmäisistä auringon ruskettavista säteistä. Kesällä parveke ja koko olohuone ovat parhaimmillaan liki 40 asteen lämpöisiä. Näin kylmällä sitä on mukava odotella.
Päivän ruokailut: ks. eilinen. Ja huomista punnitusta odotellessa!
Minä olen taas tänään niin täynnä tätä laihduttamista. Mutta sen takia kait pidän tätä blogianikin, että tahtotila pysyisi päällä. Vielä hitusen yli 2 kg tavoitteeseen. Voiko viikon aikana laihtua yli 2 kg? Ilmeisesti ei... Tosin on kiva tavata tuttuja, jotka eivät ole nähneet minua pitkään aikaan, kuten tänään kaupassa. Kaikki kysyvät, mitä minulle on tapahtunut? Ja olen ilmeisesti ollut porukan ainoa ylipainoinen, en kyllä osaa nimetä tuttavapiiristäni tällähetkellä ketään ylipainoista. Tai no, muutama, vähän pyöreä.
Katselin jälleen tulevan viikon töitä. Neljänä päivänä tulee olemaan yli 12 tunnin työpäivä, perjantaina alkaa sitten odotettu talviloma. Olen usein miettinyt tätä elämänkulkua. Töitä, töitä, töitä. Jättäisikö kaiken, myisikö kaiken ja lähtisi vain maailmalle uusien kokemuksien perään. Anna-lehdessä oli juttu toimittaja Merja Mähkästä, joka teki niin. Luinkin hänen matkakertomuksiaan Ilta-Sanomista. Mutta minä en taida olla tarpeeksi rohkea. Vuorotteluvapaallekaan en voi jäädä, minulla on liikaa velkaa. No, velastahan pääsee eroon myymällä asunnon! Mutta jossakin pitää asua. Ei edellä mainuttu toimittajakaan myynyt asuntoaan.
Olen silti haaveillut irroittaumista näistä rutiineista, ainakin joksikin aikaa. Missä viettäisin tuon ajan? Paikassa pitäisi olla lämmin ja mukava ilmasto. Kovin alkeellistakaan paikassa ei saisi olla. Ei tällä iällä jaksa joka kerta lähteä ulos riu´ulle ötököiden syötäväksi, kun luonto kutsuu. Paikaksi on valikoitunut Australia. Ja hakeutuisn siellä jollekin karjafarmille keittäjäksi (kait siellä joskus ainakin teurastusaikaan tarvitaan karjapaimenien ruokkijaa, tilat ovat isoja ja paljon siellä on työntekijöitä). Tai sitten viinitilalle. Viininpoimijathan eivät yleensä saa muuta kuin ruokapalkan. Silti niihin hommiin on tunkua. Aikanaan tuttavani olivat australialaisella omenafarmilla töissä. He asuivat teltassa. Kun satokausi päättyi ja alkoi sadeaika, teltan purkamisen jälkeen sen pohjalta, tietenkin teltan pohjan ulkopuolelta, löytyi nukkumasta muutama myrkkykäärme. Läminhän siellä oli varmasti ollut.
Ainahan saa haaveilla!
Päivän ruokailut
- aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia, pala tummaa suklaata
- luonas: en ole vielä syönyt, ilmeisesti savusiikaa ja salaattia
- ilalla: australialaista valkoviiniä
Olen seurannut euroviisuja niin kauan kuin muistan. Se oli sellainen minun ja äitini traditio. Koskaan emme veikanneet voittajaa oikein. Ja muistan, kuinka aina sai mennä pettyneenä nukkumaan. Kun asuin jo pois kotoa, järjestimme kerran opiskelukavereiden kanssa euroviisubileet, vuonna 1994. Pitihän Suomen voiton olla varma! Pohjoisen tytöt CatCat ja kappale Bye Bye Baby. Mutta voih! Loppupään sijoitus ja pisteitä vain joltain Bosnia Hertsegovinalta.
Kun Lordi voitti vuonna 2006, tuntui se uskomattomalta. Seuranani viisuja katsoi ystävättäreni, 10-vuotiaan tyttärensä kanssa. Tytär sai valvoa ensimmäisen kerran myöhään. Kun Lordi sitten voitti, tuhahti ystävättäreni tyttärelleen: "Nyt sait kyllä ihan väärän käsityksen näistä kisoista. Minä olen mennyt liki neljäkymmentä vuotta joka kerta pettyneenä nukkumaan, ja kun sinä katsot viisuja ensimmäisen kerran, Suomi voittaa..."
Tänään on siis Uuden musiikin kilpailu ja huomenna loppukilpailu. Entinen Suomen euroviisukarsinta.
Estella... Minusta mukava nimi ja sen ovat vanhemat lapselleen valinneet. Turha siitä on kenenkään professorin hernettä nenään vetää. Maailma muuttuu, niin myös kuninkaalliset perinteet.
Päivän syömiset
- aamupala: sitä samaa...
- lounas: Kotikartanon metsäsienikeittoa, raejuustoa
- päivällinen: vihersalaattia, avokado, oliiveja, juustoa, salaatinkastiketta
Hänkin on tuore äiti, Venus-jääkarhu Ranualta
Sairasloma on sitten ohi ja paluu arkeen tapahtui. Tuossa lomalla kyselin sähköpostin kautta kolmelta kolleegaltani erästä asiaa, vastaukseksi kävi joko kyllä tai ei. Yhdeltä sain vastauksen, kahdelta en. Tänään sitten töissä kysyin, miksi en ollut saanut vastausta. "Voi, en minä ole ehtinyt vastata!" Kyllä sappeni taas kiehui. Eihän ne hommat etene mihinkään, jos ei edes sähköpostiin vastata (varsinkaan, kun niitä ei tule satoja), vaan odotetaan, että toinen tulee konkreettisesti paikalle ja hoitaa hommat. Grrrr....
Asiasta toiseen. Tämä voisi mennä vaikka paskamutsin päiväkirja -osastolle, mutta olkoon nyt tässä. Arvaa mikä tämä on? Vastaus: avokadon siemen. Joskus luin, että jos haluaa kasvattaa avokadon, pitää siementä liottaa jonkin verran vedessä. Tein hammastikuista tuet, jotta siemen pysyisi lasin reunalla ja olisi vesikosketuksessa vain alapäästään. No, lasi unohtui jonnekin ikkunalaudan perukoille, vesi on haihtunut kastelun puutteesta, pohjatilkan vesi on ihan ruskeaa ja hammastikut lähes lahoja. Voikohan tuon jo nyt istuttaa kukkaruukkuun?
Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, pilttiä, Valion mustaherukkakeittoa ja kahvin kera palanen tummaa suklaata
- lounas: Kotikartanon tomaattivuohenjuustokeitto, raejuustoa
- päivällinen: raastesalaattia, avokado, 4 oliivia, 8 kpl marinoituja valkosipulin kynsiä, palat Ritari-juustoa ja italialaista maalaisgoudaa, salaatinkastiketta
Siis se vain lipsahti suustani. Se yritti tulla sieltä ulos jo toissailtana, mutta sain pidettyä itseni kurissa. Mutta sitten eilen... Kun Aviokki lähti kauppaan, sanoin hänelle "tuo minulle levy tummaa suklaata". Ja hän toi.
Otin aamukahvilla yhden palasen. Pilkoin sen neljään osaan ja annoin palasten sulaa lämpimän kahvin voimin suussani. Söin kaikki taittelusta tuleet murushiputkin tarkkaan. Tumma suklaa sopii hyvin kahvin kanssa. Yhdessä palassa on kaloreita 60. Aika paljon. Ja suklaa on aika kitkerää. Koko levyä tuskin minäkään pystyisin kerralla syömään. Suklaahan sisältää endorfiinejä, hyvän olon tunnetta tuovia ainesosia, etenkin tumma suklaa. Ja joo, tiedän, kaakaoplantaasien suurimmat kärsijät ovat lapsia, jotka joutuvat raatamaan siellä...
Olen tänään vielä sairaslomalla. Ilmoitin juuri äsken tulevani huomenna töihin. Kuumetta ei ole, mutta valtava hienpuuska tuli taas ylleni. Ja yskä on sitkeää. Aurinko paistaa ihanasti. Yritän käydä ihan pikkulenkillä PoikaKoiran kanssa. Jos saisi vaikka hyviä valokuvia.
Lisäsin tuonne sivupalkkiin uudet painolukemat, kun vaaka on näyttänyt samaa jo kaksi aamua.
Koko alkuviikon syömiset ovat olleet tismalleen samat
- aamupala: turkkilaista jugurttia, 1/4 purkki Pilttiä, Valion mustaherukkakeittoa, kaksi mukia mustaa kahvia (ja tänään siis pala tummaa suklaata)
- myöhäinen lounas: broilerkasviswokkia, raastesalaattia
Katsoin eilen televisiosta BBC lifestyle -kanavalta brittiläistä Master Chef -ohjelmaa. Mukana oli kolme kokkia ja he pääsivät kokkaamaan intialaiselle maharadjalle Jaipurissa, Intiassa. Olen itse käynyt kyseisessä paikassa ja pystyin melkein television välityksellä aistimaan paikan lämmön ja tuoksut. Päivällä +45°C, yöllä +35°C.
Muistan, kun olin illallisilla. Istuin erään intialaisen professorin vieressä. Hän sanoi minulle: "Olen käynyt Suomessa, Leningradissa." Säilytin pokkani: "Really?" Siis eihän Leningrad ole koskaan kuulunut Suomeen. Se nyt on pikkuinen moka, ettei tiedä kaupungin nimen muuttuneen Pietariksi. Mutta seuraava kysymys oli lennättää minut perseelleni. "Onko teillä vielä kerjäläisiä kadulla?" (Tämä oli siis ennen romanikerjäläisten aikaa). Siis professoritason ihminen kysyy tuollaisen kysymyksen! Maassa, jonka kadunvarsilla asuu punaisenruskeaan pölyyn peittynyt kansanryhmä, kastittomat. Joka ikisissä liikennvaloissa pieni käsi ojentautui kohti auton ikkunaa. "Madam, please..." Tai käsi tekee syömistä tarkoittavaa liikettä kohti suuta... Nämä ylempien kastien ihmiset eivät pidä kastittomia ihmisinä lainkaan. Varmaan tämä professori oli jotenkin huomannut kerjäläisyyden vasta sitten, kun intialaisin oloihin verrattuna hyvinvoivassa yhteiskunnassa "hyvin" pukeutunut, aikuinen ihminen kerjää. Intiassahan kaikki kerjäläiset ovat lähes yksinomaan lapsia.
Aamulla vaaka näytti tosi mukavia lukuja, 64,5kg. Olen siis normalipainoinen! JEE! En kuitenkaan siirrä lukemaa vielä tuonne sivupalkkiin. Katson mitä vaaka näyttää virallisena punnituspäivänä, ensi maanantaina. En oikein luota tuohon lukemaan, veikkaan, että menee tämän flunssan piikkin.
Tässä kuva Jaipurista, Jantar Mantar -observatoriosta. Se on rakennettu 1700-luvun alkupuolella. Siellä on lukuisia aurinkokelloja ja eri planeettojen asemaa tiettynä aikana osoittavia rakennelmia. Mutta kaikki aurinkokellot näyttävät väärää aikaa... Intia nimittäin muutti aikavyöhykettään puoli tuntia joskus 1900-luvulla...
Muistan tummatukkaisen nauravan pikkupojan. Mukavan ja söpön pojan. Mutta myös hyvin herkän pojan, kyyneleet tulivat herkästi silmiin. Mutta sitten elämä alkoi mennä pahasti pieleen. Voitte vain kuvitella, tähän siitä ei voi kirjoittaa. Sitten luin lehdestä, että hän oli tappanut ystävänsä yli 50 kirveeniskulla. En oikein edes osannut kuvitella sitä. Yli 50 iskua? Heilutin omaa kättäni ja kuvittelin, että siinä olisi ollut kirves. Sen ymmärrrän, että suutuspäissään kättään voi heilauttaa pari kolme kertaa. Mutta yi 50 iskuun tarvitaan jo jotain muutakin. Ja sitten tämä ampuminen pizzeriassa... ja myös oma kuolema...
Kun elämä oikein murjoo, siinä ei ulkopuolinen ja sosiaalitätien huolenpito auta. Olisi joskus mukava nähdä tilastoja, moniko ulkopuolisen avuin kannateltu nuori ihan oikeasti selviää elämästä kuiville? Kyllä se tahto elää "kunnolla", pitää löytyä itsestä. Moni vanhempi, väärälle tielle sortunut sanoo elämänsä rauhoittuneen, kun he tulivat uskoon. Minä en tiedä, miltä uskoon tuleminen tuntuu. Paukahtaako se vain yht´äkkiä eteen? Mutta kyllä siinäkin tarvitaan omaa tahtoa. Jonkin määritelmän mukaan usko on luottamusta johonkin korkeampaan voimaan. Eli oman elämän painolastia kevennetään sosiaalitätien sijaan luottamalla johonkin muuhun, itse valittuun asiaan.
Jaa, nyt maallisiin asioihin. Aamupaino tasan 65 (bmi 25,08). Olen sairaslomalla, ääni ei kulje ollenkaan, vähän lämpöä.
No niin, se flunssa tai influenssa (kumpi lie) tuli sitten päälle. Aamulla kurkku oli kuin raastinrauta, pää kipeä ja lämpö on noussut. Edellisestä sairastamisestani onkin aikaa yli kaksi vuotta. Ruoka ei maistu ja en kyllä pysty paljon nielemäänkään. Joten painun nyt pehkuihin ja palaan sorvin ääreen paremalla kunnolla.
Aamulla kun heräsin, ensimmäinen havainto oli, että kurkku on kipeä. Tulenkohan nyt sairaaksi? Muistan kun parisen viikkoa sitten kerroin, että flunssa tuntui tulevan, mutta selätin sen parin päivän pääkivulla. Nyt pistää myös rintaan ja välillä kuumottaa. En siis uskaltanut lähteä hiihtolenkille.
Tänään oli ohjelmassa kuitenkin silitysvuoren madaltaminen. Silittäminen on oikeastaan aika mukavaa, kun pääsee vauhtiin. En kyllä silitä muuta kuin pyyheliinoja ja tyynyliinoja. Aviokki hoitaa omat paitansa. Kerran eräs työkaveri mainitsi, että onhan se vähän hänenkin häpeä, jos miehellä on ruttuinen paita. Ei minun mielestä. Jos nainen haluaa näännyttää itsensä kotitöillä, joka on loppumaton sarka, niin siitä vaan!
Päivän syömiset
- aamupala: mandariini, kaksi mukia tummapaahtoista kahvia (on se vaan niin hyvää, tästä lähtien siirryn kokonaan tummapaahtoisen kahvin juontiin)
- myöhäinen lounas: coleslawia, katkarapumätisalaattia, vihersalattia, 4 kpl oliiveja ja lisukefetaa, kolme pientä kuutiota bataattia Aviokin lautaselta
Kävelin eilen Marimekon liikeen ohi. Huomasin, että siellä oli tuossa kuvassa oikealla puolella olevaa kuosia (Samu Jussi Koski) olevia trikoopuseroita, eri väreissä kuitenkin. Muistin, että minulla on noin 5 vuotta sitten ostettu paitapusero, juuri tuon kuvan väreissä. Se mahtuu taas päälleni ja näin voin olla taas "muodikas" ja ajan hermolla.
Vihdoinkin pääsin hiihtämään! Pakkasta n. -1°C, jos sitäkään. Hiihdin 6,5 km. Pitempikin matka olisi mennyt. Tuolla ladulla pystyy valitsemaan tuon 6,5 km:n lenkin ja noin keskiväliltä voi tehdä lisäkiemuran, jolloin lenkille tulee pituutta 8,8 km. Ensi kerralla kierrän koko lenkin.
Kun ajelin autolla kotiinpäin, valitsin reitin, jossa on yksi risteys ilman liikennevaloja. Siitä on ruuhka-aikana lähes mahdoton kääntyä vasemmalle. Niinpä tein "mummot" ja käännyin nopeasti oikealle ryhmityskaistalle ja kiersin kolmen kilometrin ketunkenkin, jotta pääsin kunnialla kotiin...
Ihmisen aivot ovat sitten kummallinen elin. Päivällä oli tilanne, jossa erään esityksen yhteyteen oli liitetty musiikkia. Tunnistin kappaleen ja mainitsin vieruskaverilleni "Hitlerin lempisäveltäjä". "- Kuka oli Hitlerin lempisäveltäjä?" Ja sitten tuli tenkkaapoo. En kertakaikkiaan muistanut sitä. Mietin lähes koko hiihtolenkin, kuka oli Hitlerin lempisäveltäjä? Ja sitten yht´äkkiä se paukahti päähäni: Wagner! Kirjoitan se nyt siis tähän, että ainakin täältä voin käydä tarkistamassa sen.
Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mustikoita ja Valion mustaherukkakeittoa
- myöhäinen lounas: Coleslawia, katkarapuvihersalattia, lisäfetaa ja katkarapumätisalaattia
Talvipyöräilykaupunki
Työpaikaltani on aika moni henkilö ollut viimeaikoina pois. On ollut sairautta, tekosairautta ja mikä surullisinta, myös läheisten ihmisten menettämisiä. No, se tietää vain sitä, että me jäljelle jääneet joudumme painamaan sitten kaksin verroin raskampaa päivää. Joskus joku sijainen tulee paikalle ja sekään ei ole itsestään selvää, onko hänestä apua. Ja juuri kun hän pääsee kärryille hommista, sijaisuus loppuu.
Eikä siinä mitään, että työkavereita on pois. Minua vaan ärsyttää niin kamalasti muutamien työkaverien antisolidaarisuus muita kohtaan. Ei tehdä kuin juuri se, mikä on ennenkin tehty. Ei oteta aamulla ensimmäiseksi postia laatikosta, ei mennä avaamaan ovea, vaikka sitä joku kilkuttaa. Eikä ainakaan vastata puhelimeen, jos siihen nyt joku enää sattuu soittamaan. Saati, että kevennettäisiin työkaverin taakkaa, joka yrittää yksin selvitä kahden ihmisen hommista. Istutaan vaan mairea hymy huulilla leveästi omalla perseellä. Tekisi mieli huutaa: "Hei, mulla on kädet täynnä hommia, vastaa edes tuohon puhelimeen!" ... Mutta ei...
MInä ole niin pettynyt muutamaan työkaveriini. Mutta jokaiselle työpaikalle muodostuu oma työskentelykulttuurinsa, ja kyllähän ne perseellänsä istujat yleensä kuuluvat siihen "ei niin suosittujen" työkavereiden joukkoon. Kenenkään ei tarvitse heittäytyä marttyyriksi, ei kahden edestä paahtajien eikä kahvinjuojien, mutta ympärilleen voi katsella.
Päivän syömiset: ks. eiliset....
Tänään oli paikallisessa sanomalehdessä mukava juttu. Nimittäin täällä PohjanPerukoilla on toiminut suklaayhdistys jo seitsemän vuotta. Yhdistys kokoontuu kerran kuussa maistelemaan suklaita, niin kotimaisia kuin ulkolaisiakin. Yhdistyksen kotisivuilta löytyy jo noin 3000 suklaan arviot. Kotisivuille pääset toivottavasti tästä: www.suklaayhdistys.com . Ja mikä pahinta, he pitävät ensi viikonloppuna suklaagaalan tässä aivan kotimme lähellä. Pääsyliput ovat hitusen alle 20 euroa ja he lupaavat, ettei pettyinen suin tarvitse kotiin lähteä. Mutta minä en sitten mene sinne. Huoh ja voih!
Ja se hiihto jäi taas tältäkin päivältä. Meni töissä niin myöhään ja nyt on jo pimeä. Mutta varppina viikonloppuna, toivottavasti jo huomenna.
Päivän syömiset
- aamupala: sitä samaa
- lounas: 2 1/2 dl Valion kasvisosekeittoa ja vähän raejuustoa
- kokous: kuppi mustaa kahvia
- päivällinen: vihersalaattia, raastesalaattia, 5 oliivia, palanen fetaa ja palanen italialaista maalaisguodaa, salaatinkastiketta
Kaikki hyvä yhdessä: suklaa ja pistaasi!
En sitten päässyt tänäänkään hiihtämään. Ulkona on aivan kaamea lumituisku. PoikaKoirakin halusi heti sisälle, koska terävä lumi pisteli sen korvia ja silmiä. Ja nyt se nukkuu sylissäni, on vähän vaikea kirjoittaa.
Näin tänään marketissa tosi lihavan miehen. Siis toooooosi lihavan. En osaa arvioida hänen painoaan, mutta varmasti lähempänä 300 kiloa. Tarvitsee varmasti kaksi penkkiä lentokoneessa. Minua jotenkin säälitti tuo mies. Suurin osahan täällä kirjoittavista on kuitenkin melko "normaalin" mitoissa. Tuosta painomäärästä on vaikea lähteä pujottamaan. Ohimennen vilkaisin hänen ostoskärryjään, ja sieltähän se syy lihavuuteen löytyi. Kärryt täynnä epäterveellistä roskaruokaa ja valtavasti leipää. Voih! Ei kait noin isolle löydy edes vaatteita kaupasta. Naistenvaatteissa mukavien ja nättien vaatteiden yläpainoraja on siinä jossain 80 kg tienoilla. Nimim. kokemusta on!
Päivän syömiset (Nämä alkavat jo toistaa itseään, mutta laihdutusblogissahan tässä ollaan)
- aamupala: turkkil. jugurttia, itsepoimittuja mustikoita, Valion mustikkasoppaa
- lounas: eilistä broilerkasvis-wokkia, vähän raejuustoa
- päivällinen vihersalaattia (salaatti, ananas, vesimelooni, raejuusto), raastesalaattia, italialaista maalaisgoudaa, 4 oliivia ja jälkiruuaksi pala mustaleima emmentaalia
Juustojen ystäville: Oltermannitalo Isossakyrössä.
Innostuin eilisestä hiihtämisestä niin paljon, että suunnittelin lähteväni tänään heti uudelle lenkille. Tein illalla ruuan valmiiksi, broilerkasvis-wokkia, jotta voin syödä töissä paremmin. Mutta, pitihän se arvata. Aamulla jalat olivat kuin puupökkelöt. Iltapäivällä pääsin tuskin kävelemään. Niin, ja onhan tuolla ulkona pakkastakin yli -7°C. Mutta huomenna varmasti! Vaikka puupökkelöillä laahustaen. Jo onneksi loppuviikkoa kohti on luvattu vain pikkupakkasta.
Aamun paino oli 65,4 (bmi 25,23). Olisikohan toiveajattelua laihtua 700 g tällä viikolla, niin ensi viikolla olisin normaalipainoinen... Tänään olen kyllä syönyt normaalia enemmän. Juustoa eri muodoissa menee kyllä aika paljon. Se on vähän niinkuin minun suklaata.
Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mustikoita ja Valion mustikkasoppaa
- lounas: tuota broilerkasvis-wokkia, raejuustoa
- päivällinen: raastesalaattia fetalla ja italialaisella maalaisgoudalla
Nahkeasta aamusta huolimatta olen sanut tänään monenmoista aikaan. Ensiksi sain päivitettyä läppärin virustorjunnan ajan tasalle. Voi että minä inhoan noita hommia, missä pitää kajota tietokoneen syvyyksiin, kun en ole vahvoilla siinä. Tilaa uusi ohjelma, maksa, poista vanha, asenna, syötä koodikirjaimet (joita en tietankään muistanut vahvistusviestistä katsoa), aloita alusta, asenna, sammuta ja käynnistä... Pöytäkoneena minulla on Apple, johon ei vielä toistaiseksi tarvitse viruksentorjuntaohjelmia asennella. Jos jotakin asennushommaa pitää tehdä, pyydän yleensä jälkikasvua syömään ja siinä ruokaa odotellessa sitten kone "päivittyy".
Eilen -1°C:n pakkasella lenkitin PoikaKoiraa 1 1/2 tuntia. Vanha ulkoilutakkini lepatti teltan lailla päälläni. Marssin tänään sitten urheilukaupan aleen, ja ostin sieltä tämän, Haltin Kanerva -takin. Ihana, tyköistuva malli.
Ja päivän paras saavutus: kävin hiihtämässä! Hiihdin 5,6 km. Olisin ehkä jaksanut pidemmänkin matkan, mutta käsistä loppuivat voimat. Ylämäet teki loppuvaiheessa tiukkaa. Joskus jossain naistenlehdessä oli juttusarja, missä toteutettiin ihmisten toiveita. Teatterikäynti, julkkisten tapaamista, kosmetologin hoitoja jne. Minun haaveeni olisi, että joskus joku hiihdon ammattilainen valitsisi ja voitelisi minulle täydellisen suksiparin. Ammattilaishiihtäjillähän on kymmeniä suksipareja, joista he valitsevat parhaat. Sami Jauhojärvi oli ollut päivän jollain suksitehtaalla valitsemassa suksia, eikä ollut löytänyt sopivia! Vaikka Aviokkini osakin homman, hänkin aina sanoo, että ei voi olla varma...
Päivän syömiset
- aamupala: mandariini/klementiini/satsuma (en tiedä, joku noista), kahvia
- lounas: kreikkalaista salaattia, vesimeloonisalaattia. lisukeoliiveja, Finlandia juustoa ja huom. palanen patonkia (jotta saa hiilihydraatteja hiihtoa varten)
Jee, mulla on sukset. Tosin käytetyt, mutta sukset kuitenkin. Tänään en vielä pääse hiihtämään, kun suksihuoltaja (Aviokki) ei ole paikalla. Ja hän osaa tehdä homman ammattilaisen taidolla, silitysraudalla ja muilla vempeleillä. Kävin kauppareisulla katsomassa jo ladunvarren parkkipaikankin, että osaan sitten sinne. Tässä ympärillä on kolme kuntolatua, valitsin aluksi lyhyimmän, koska kuntoahan ei ole. Ja sen lenkinhän voi kiertää useamman kerran. Sinänsä hassua, että päästäkseen kuntoilemaan, pitää mennä autolla. Asuin kerran niin lähellä latua, että autolla sinne ei kannattanut mennä. Mutta sain heti flunssan, ja useamman kerran, koska kylmetyin aina kotimatkalla.
Tänään huomasin, että tyhmästä päästä saa kärsiä koko lompakko. Kun eilen manasin niitä meikkien korkeita hintoja, huomasin tänään, että minullahan olisi ollut lompakossa alekupongit sinne Stocmannille, kun se täyttää niitä vuosia. Prkl. Jos olisin muistanut, mutta kun en. Toisen kerran prkl. Olisi tullut kymmenen euroa säästöä ja jos olisin ostnut vaikka huulirasvan vielä, niin yli satasen ostoksista olisi tulut alea 20 euroa. Prkl.
Päivän syömiset
- aamupala: kaksi mukia kahvia
- lounas: kreikkalaista salaattia extra oliiveilla ja fetalla, vesimeloonivihersalaattia, coleslawia, ja italialaista maalaisgoudaa.
Nyt on täysi olo. Ja lähden vielä pitkälle lenkille PoikaKoiran kanssa, koska pakkasta on vain
- 1°C.
Tällä iällä naaman retusoiminen ennen töihinlähtöä on pikku pakko. En meikkaa paljoa, en ole koskaan meikannutkaan. Kun täytin muutama vuosi sitten tasavuosia, sain lapsiltani lahjakortin Hyvänolon aamupäivään. Ihan mukava ja miellyttävä hoito, hierontaa, täydellinen kasvojen hoito, kulmakarvojen muotoilu jne. Kun hoidossa tultiin tähän kasvo-osuuten, kysyi hoitaja, miten hoidan kasvojani. Vastasin "En mitenkään, miedolla saippuavedellä pesen ja päälle tarvittava määrä kosteusvoidetta". Näin kun häneltä loksahti suu auki. "Siis nyt on viimeinen tilaisuus aloittaa kasvojen huolellinen hoito... suosittelen sitä, tätä ja tuota... silmäluomet on jo melkein menetetty..." Jaa. Omasta mielestäni minulla on hyvä iho, ei ryppyjä, ei finnejä. Lopputulos oli kuitenkin, että lähdin hoidosta kotiin mukanani 180 €:n arvosta erilaisia kasvojenhoitotuotteita. Tiedän, että todellisen kemikaliofanaatikon mielestä tuo ei ole edes iso summa, mutta minä kyllä vähän järkytyin. Ja kun lopputulos on se, että melkein täysinäiset purnukat ovat edelleenkin kylpyhuoneen hyllyllä, ovat varmaan jo eltaantuneet.
Tänään ostin YSL:n valokynän, Lumenen silmämeikin pohjustusvoiteen ja Lancomen rajauskynän. Yhteensä 98 euroa. Siis yhdeksänkymmentäkahdeksan euroa! Voi herranjestas. Siis yhteensä 10,9 ml nesteitä, sehän tekee liki 9000 euroa/litra. Joku pistää rahoiksi.
Väsyttää tämä talvi, kylmyys ja dietti. Paino junnaa vaan samoissa lukemissa. Lauhtuisi nyt edes vähän, niin voisi yrittää hiihtämistä.
Eräs porukka kävi työpaikaltamme ulkomailla, ihan Haaparannalla asti. Toivat sitten kehvelit kaikenlaista hyvää karkkia Ikean rakennuksessa sijaitsevasta karkkimyymälästä. En maistanut. Daimia, Fazerin punaista, Anthony Bergiä... yms. Lurps! Yhden pakatun Anthony Bergin omena-valkoviini-marsipaanin pistin kaappiini odottamaan parempia aikoja. Ja minähän rakastan marsipaania. Tiedän, että toiset inhoavat sitä.
On muuten ovelaa tuon ALV:n kanssa. Tälläkin porukalla oli reissu Tornioon, mutta kannatti tehdä kilometrin mutka Haaparantaan, niin ALV poistui. Haaparanta on nääs ulkomailla.
Päivän syömiset
- aamupala: sitä samaa, turkkil. jugurttia, mustikoita, boysenmarjakeittoa
- lounas: Kotikartanon tomaattivuohenjuustokeittoa, raejuustoa
- päivällinen: vesimelooni-ananas-vihersalaattia, 5 oliivia, 1/3 purkki tonnikalaa, avokado ja reilu siivu mustaleima emmentaalia ja feta-juustoa
Olin koko päivän hyvällä mielellä töissä. Joskus ajattelen, että onko minussa ennustajan ominaisuuksia. Nimittäin jos päivä on huono, niin sitten tulee vielä jokin tosi ikävä asia siihen kaiken päälle, jota osaa melkein odottaa. Mutta tänään tuntui keveältä. Yksi työhommakin, mitä stressasin etukäteen, meni hyvin.
Nimittäin:
Täysi-ikäinen, aikunen tyttäreni sai tänään työpaikan! Äiti voi taas huokaista helpotuksesta. Työpaikka on koulutusta ja ammattia vastaava. Siitä on mukava jatkaa elämän rakentamista. Koko ajan puhutan nuorisotyöttömyydestä, mutta kyllä näköjään aina joku saa työpaikan. Kaksi vuotta hän on hakenut töitä ja ollutkin välillä töissä, mutta nyt sitten nappasi!
Koko elämähän on yhtä stressiä. Niin itselle kuin lapsillekin. Saako hyvän todistuksen, saako opiskelupaikan, millaisin paperein valmistuu ja saako töitä? Voihan tästä oravanpyörästa toki loikata poiskin, mutta se vaatii jo aika ison päätöksen. Eräs opiskelukaverini kävi aikanaan vääntämässä "tortun" yliopiston portaille ja lähti sitten kullankaivajaksi Lappiin. On varmaan hänkin onnellinen ihminen...
Päivän syömiset
- aamupala: sitä samaa
- lounas: Kotikartanon parempi pinaattikeitto, 300g (100 kcal/100 g)
- päivällinen: avokado, raastesalaattia, 1/3 purkki tonnikalaa, 6 oliivia, salaatinkastiketta, vähän feta-juustoa ja mustaleima Emmentaalia
Pajulinnun pesä piilossa mökillä. Niin vain sai tämäkin lintuemo poikaset lentokykyisiksi!
Nyt on ihan tavallinen päivä. Ei mitään kummoista. Pankkikorttia odotan saapuvaksi. Aamulla pakkasmittari näytti taas -32°C. Ja pieni vinkka siihen lisäksi, niin minulta meinasi ihan oikeasti jäätyä posket, kun menin bussipysäkille.
Aika lähellä bussipysäkkiä on Alkon myymälä. Jos lähden klo 9,15 bussilla töihin, tiedän jo, keitä on bussipysäkillä kanssani. Muutama vanha doku. Kun se Alko aukeaa klo 9,00, niin ostokset ehtii tehdä hyvin ja lähteä sitten kohti kotia. Olen yleensä melko suvaitsevainen, esimerkiksi tupakoinnin suhteen, mutta tänä aamuna meinasi palaa pinna. Koko bussikatoksellinen nuorempaa, vanhempaa, enempi, vähempi alkoholisoitunutta porukkaa sauhutteli koko bussikatoksen harmaan savuverhon peittoon. Minä sitten työtätekevänä ihmisenä jouduin seisomaan tuulessa ja vinkassa, koska en halunnut vaatteisiini tupakanhajua. Ja siinä ne posket sitten jäätyi...
Päivän syömiset:
- aamupala: turkkilaista jugurttia (yllätys, yllätys), mustikoita ja Valion karviais-boysenmarja keittoa
- myöhäinen lounas: kreikkalainen salaatti, lisänä 6 oliivia, 6 kirsikkatomaattia, puolikas tonnikalapurkki (vedessä), puolikas avokado, Finlandia-juustoa, salaatinkastiketta
Lisäsin kuukauden ensimmäisen maanantain painolukeman tuohon sivuun. Hidasta on pudotus. Tosin on se enemmän kuin joulukuussa. Mutta painoa oli enemmän kuin viime maanantaina. Nyt ehkä meni turvotuksen puolelle, koska Aviokki oli ostanut skumppapullon vaali-illaksi. Joko voitolle tai tappiolle... Varmasti menee maaliskuun loppuun tämän projektin kanssa. Mutta tähänhän on jo tottunut.
Monet kertovat blogeissaan sokeririippuvuudestaan. Joskus, siis vain joskus, minukin tekisi mieli suklaata. Suklaan puute -kipu raastaa kehoa. Mutta kun ei niin ei. Paljon useammin tekisi mieli jotain hyvää kahvin kanssa. Mehevää leivonnaista... Kun vielä tämän helmikuun kiristän vyötä, niin maaliskuussa olen luvannut itselleni pizzaa. Taidan tehdä sen itse, niin saa terveellisemmän version.
Hain tänään polkupyöräni keväthuollosta. Ei ollut ruuhkaa:) Kun vein sen sinne, oli -30°C pakkasta ja kun hain sen tänään tuuli ja tuiskutti aivan mahdottomasti. Kevät. Minä ja polkupyöräni odotamme sinua!
Syksyllä, ennen lumentuloa bongattu. On varmaan tullut huonoa ohjelmaa. Tänään tulee muuten 30 ruokaohjelmaa televisiosta! Vaihdoin maksukanavista Discovery Sciencen BBC Lifestyleen. Siellä sitä vasta kokkaillaankin!
Mulla loppuu hermo tämän pakkasen kanssa! Lähdettiin käymään sukulaisperheen luona synttäri-/vaali-/Runebergin päivä kahvilla. Lähtiessä joku kyseli parkkipaikalla akkulaturin piuhoja. Ei oo, eikä meidän auton akulla edes saa antaa virtaa, menee virtapiikin seurauksena ajotietokoneet sekaisin. Jos oma akku loppuu, niin ei auta kuin käydä ostamassa uusi. Semmoisia ne nykyautot on. Lapsuudestani muistan, kun kovien pakkasten aikaan isäni saattoi pitää auton käynnissä kaksikin viikkoa yhteen putkeen, autoilija kun oli ammatiltaan. Ei puhuttu bensan hinnasta eikä tyhjäkäynnin rajoittamisesta. Ei kyllä ollut lohkolämmittimiäkään. Pieni keittolevy vaan moottorin alle.
Päivän syömiset
- aamupala: kaksi mukia mustaa kahvia
- aikainen lounas: kaksi tomaattia, vähän kreikkalaista salaattia
- kahvilla: kaksi pientä palaa leipäjuustoa runsaalla pakastehillalla kuorrutettuna
- myöhäinen lounas: eilistä kasvis-broileri wokkia, loput kreikkalaisesta salaatista, juustoa
Tässä tuo eilinen wokki valmistuu: broileria, parsakaalia, kesäkurpitsaa, paprikaa, porkkanaa, sipulia, valmis ateriakastike (Uncle Bens, sweet&sour, extra spicy) ja ruokakermaa (15%). Ensin ruskistetaan sipulit ja kana, sitten muut aineet päälle ja annetaan hautua noin 40 min. Porkkanat voi raastaa mukaan, kypsyy nopeammin. Ainesosien määrillä ei ole väliä, sitä mistä tykkää eniten, voi pistää eniten!
Pakkanen sen kun jatkuu, aamulla -30°C. Ja tällä hetkellä eniten elämääni vaikuttavasta asiasta eli vaa´asta loppuivat patterit. Ne oli sitten lähdettävä ostamaan. Lähimpänä oli kello- ja koruliike, ihan nimekäs sellainen. Hoksasin, että sieltähän saa myös nappiparistoja ja vanhat paristot voi jättää sinne ongelmajätteeseen. Joten marssin sisään. Tiskin takana oli kaksi pukumiestä, tuli ihan autoliike mieleen. Ei hymyä, ei tervehtimistä, naama norsun vitulla. Jotenkin sain sanottua, että tarvitsisin kaksi nappiparistoa. 8 euroa ja kiitos ja näkemiin. Muttakun minä olisin halunnut vielä muutakin! Nimittäin korvakorut.
Ihmiset kirjoittelevat tällä palsatalla, että he asettavat itselleen välitavoitteita ja palkitsevat sitten itsensä, kuka mitenkin. Minulla on oikeastaan vain yhdet korvakorut ja nyt päätin kartuttaa kokoelmaani toisilla. Olkoot se minun palkintoni.
Ihastuin näihin Kalevela Korun Sydämen ilo korvakoruihin. Mutta kun kohtelu kaupassa oli niin tylyä, köyhät kyykkyyn -meininkiä, enpä sitten saanut suutani auki. Olisiko pitänyt aloittaa korvakorujen ostamisella ja siirtyä vasta sitten nappiparistoihin? No, rahat säästyivät ja en kyllä mene enää ikinä tuohon liikkkeeseen. Siis jos edes minä, aikunen nainen, en saanut suutani auki, niin silloin on tosi kyseessä. Pelottava liike.
Tylsä viikonloppu tulossa. Ei mitään suunnitelmia ja mitään ei voi tehdä. Ei voi mennä ulos, pakkasta on jatkuvasti -25°C tai enemmän. Siivota ei tarvitse, minun mittapuun mukaan. Leipoa ei tarvitse ja ruuanlaitto on nopeasti ohi.
Elokuviakaan ei voi katsoa, koska lopettettiin kaapelikanavan elokuvakanavat, kun se maksaa kuitenkin aika kohtuuttoman paljon. Ja elokuvia ei jouda ja jaksa katsoa jatkuvasti ainakaan viikolla. Otettiin joku paketti, olisiko ollut Welho, johon kuuluu kahdeksan kanavaa ja niitä voi sitten tarpeen mukaan vaihdella. Aviokki otti muutaman urheilukanavan ja minä mm. BBC:n entertrainment -kanavan. Siis ihan höpö kanava, mutta tuleepahan treenattua vähän englanninkieltä samalla, ruokaohjelmia, sisustusohjelmia jne. Sitten valitsin myös Animal Planet, Discovery Science ja National Geography -kanavat. Siitähän voi jo melkein päätellä ammattini.
Tänään oli myös mammografia. Mietin siinä rintojenlitistyskoneeseen nojaillessani, että kyllä pitää olla omanlaisensa ammatti-ihminen siinäkin. Pitää tulla ihan, ihan liki asiakasta. Lihavaa asiakasta, laihaa asiakasta, puhdasta asiakasta, hielle haisevaa asiakasta, tupakalle haisevaa asiakasta, karvakainaloista asiakasta... Huomasin itsekin haiskahtavani vähän hielle, vaikka takuulla olin käynyt aamulla pesulla ja pistänyt puhtaan puseron päälle...
Maanataina on sitten tuon oheisen painonpudotustaulukon täydennyspäivä. Jotenkin alan jo valmistautua siihen vähentämällä syömistä.
Päivän ruokailut
- aamupala: ihan sitä samaa
- myöhäinen lounas: raastesalaattia ja salaatin kastiketta, 3 siivua graavilohta, 4 oliivia, tsatsikia ja palanen maalaisgoudaa
- illalla: lämmikkeeksi punaviiniä!
Sain viime vuonna miniältäni lahjaksi tämän ihanan kiinanruusun, ja onnistuin saamaan sen jopa kukkimaan. Tämän talven pimeys oli sille liikaa. Ehkä sisällä on liian lämmin ja kuiva ilma.
Kuten aiemmin mainitsin, hiukseni ovat menneet aika huonoon kuntoon tässä laihdutuskuurin aikana. Kävin tänään työpaikkalääkärin luona ihan muissa asioissa. Oli muuten kiva, kun hän ensimmäiseksi sanoi, että oletpa sinä hyvän näköinen! Siis hänhän voi sanoa asian ihan ammattimielessä. Muiden suusta se olisi kait kuulostanut imartelulta ja olisin voinut tuntea itseni vaivautuneeksi. Mutta kun lääkäri sanoo sen, niin se on ammattilaisen näkökulma.
En ole juuri koskaan syönyt mitään lisävitamiineja tai lisäravinteita. Raskausaikana taisin ottaa jotain rautatabletteja. Joskus olen aamuisin juonut Beroccaa. Multitabseista tuli ällö olo. Mutta nyt lääkäri määräsi minulle Calsorin D3 vitamiinivalmistetta. 500 mg kalsiumia ja 20 mikrogrammaa D-vitamiiniä. Pitäisi auttaa luuston ja hiusten vahvistumiseen. No, sen näkee sitten.
Päivän syömiset
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikkaa ja Valion mustaherukkamehukeittoa
- lounas: 2 1/2 dl Valion kanttarellikeittoa ja vähän raejuustoa
- päivällinen: vihersalaattia, tsatsikia, 2 siivua graavilohta, 4 oliivia, isohko pala juustoa
Kukkalaoistoa maailmalta
No, on mulla oikeasti 20 euroa, mutta kun se pankkikortti pistettiin eilen kirjaimellisesti poikki. Onneksi tänään tulivat K-plussapisteet. Kun ynnäsin ne ja edelliset yhteen, on niitä 20 euron edestä. Kyllä niillä viikonlopun yli pärjää.
Tänään oli töissä henkilökohtaiseen palkanlisään liittyvä keskustelu. Siis ne, jotka katsovat, että heidän työpanoksensa on niin merkittävä, voivat esittää pomolle vaatimuksen, että pitäisi saada satanen (tai pomohan sen päättää) kuussa lisää palkkaa. Onkohan tämä nyt se kuntakohtainen kannustuslisä? Minä en ole tuota satasta vailla (tai siis kyllähän raha kelpaisi), mutta en mielestäni tee mitään niin erikoista, että siitä pitäisi jotenkin erityisesti palkita. Ja silti pomon pitää keskustella jokaisen kanssa. Onhan se tietenkin tasa-arvoa. Ja keväällä on sitten kehityskeskustelut. Ei ole hääviä johtajillakaan. Jos pyörii kauan samalla työpaikalla, on varmaan arvattavissa, mitä kukin sanoo.
Mielestäni olen syönyt tänään paljon.
- aamupala: turkkilaista jugurttia, mansikoita ja Valion mustaherukkakeittoa
- lounas: 2 1/2 dl Valion kanttarellikeittoa ja raejuustoa. (lisäsin keittoon vielä vettä, että olisi enemmän) ja 1 1/2 dl hedelmäsalaattia
- välipala: viinirypäleitä
- päivällinen: lautasellinen Finduksen Wok Lime vegetariania (Siis kun mulla ei ole nyt rahaa ja en viitsinyt vaivata Aviokkia, kaivelin, mitä pakasteesta löytyy. Tuossa oli 70 kcal/100g, mutta siinä oli aika paljon nuudelia mukana.), lisänä eilinen puolikas chili tonnikalaa, 8 siivua punajuuria, 3 oliivia ja maalaisgoudaa. Röyh!
