sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Lammaspaisti

Taas se tuli todistettua. Nimittäin, että en pidä lampaan lihasta. Tai sitten minulle sattuu aina joku maanantaikappale-paisti. Lähimarketista ostin sen uusi seelantilaisen savumarinoidun lampaanpaistin. Paistamisen aikana koko talo alkoi tuoksua tuolle savumarinadille. Ja tuo 1,4 kg:n paisti kutistui melkein puoleen. Mitähän nesteitä ne olivat siihenkin paistiin lisänneet? Pari siivua söin, Aviokki saa huolehtia lopusta. Olisi sittenkin pitänyt tunkea se täyteen niitä valkosipulinkynsiä. Mutta kun aamulla herätessäni klo 6,30 talviaikaa, en millään jaksanut ajatellakaan moista hommaa...

Joten salaatti-linjalla mentiin...

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pitkäperjantai

Jälleen merenjäällä. Kylmempi kuin viime viikolla. Pitkäperjantain pasta-ateria nautittu. Kahden tunnin päuväunet. Ei muuta. Hiljentymistä. 



Minun "pääsiäismunat". Cantaloupe, avokado ja tomaatit salaattiin. Suklaamunia neljä kappaletta jälkiruuaksi. Suklaan keksijälle pitäisi langettaa jokin rangaistus...:) Ammoisina aikoina Ranskan hoviin syntyi jollekin kuninkaan läheiselle sukulaisnaiselle mustaihoinen lapsi. Selitykseksi keksittiin liiallinen kaakaon juonti. Ja näin kiellettiin koko Ranskassa kaakaon juonti vähäksi aikaa. Miksi Suomessa ei voisi kieltää suklaan myyntiä?  :)

torstai 28. maaliskuuta 2013

Kiirastorstai

Kävin pitkästä aikaa syömässä työpaikan ruokalassa. Lohta, perunamuusia ja salattia. Ei olisi pitänyt. Nyt tuo lohi kiemurtelee mahassani ja saa vieläkin aikaan kaameita röyhtäyksiä. Tuli varman tehtyä taas se klassinen virhe eli ahnehdittua liikaa noutopöydästä. Tämä on yksi syy, miksi en työpaikkaruokailua suosi. Minä en vaan opi rajoittamaan annostani siihen yhteen pieneen. No, eipähän tervitse syödä mitään iltasella. On kyllä oikeastaan etova olo.

Onneksi pääsiäisen ruokiin ei tarvitse panostaa yhtä paljon kuin jouluna. Ketään ei ole tulossa meille syömään, ei lapsia tai edes tuttavia illanistujaisiin. Huomiseksi on varatttu pastatarvikkeet ja salaattiainekset. Uusi seelantilainen lammaspaisti on ostettu ja sille on varattu seuraksi valkosipuliperuna-ainekset. Ei mitään herkkuja, ei mämmiä tai pashaa. Näillä mennään seuraavat neljä päivää. Jos ruoka loppuu kesken, niin onneksi ainakin pitseriat ovat auki! 

Tuo lammaspaisti on vähän arveluttava juttu. Olen yhden kerran, tasan yhden kerran, onnistunut tekemään tosi hyvää lammaspaistia. Ja muistaakseni se oli kotimaista karitsaa. Lampaan lihassa on yleensä kamalasti nitkunatku-kohtia. Ja joskus se maistuu ihan villasukalta. Tosin villansukan maku häipyy, kun pistelee paistin täyteen valkosipulin kynsiä. Katsotaan miten tällä kertaa käy!

Kevät etenee hitaasti. Jääpuikkokin on jäätynyt niille sijoilleen.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen

Pääsiäinen on merkinnyt minulle lähes aina pelkästään lomaa töistä. Kyllähän minä sitä pääsiäisen sanomaakin joskus ajattelen, mutta pieni hengähdystauko kevään keskellä on aina paikallaan.

Ei käynyt sitten viime sunnuntaina yhtään trullia oven takana. Onneksi. Ei olisi ollut kyllä mitään annettavaakaan. Ja minä en ole koskaan tuosta traditiosta oiken pitänyt. Taas niin väkisellä keksitty homma. Siinä on kaksi eri kulttuuria sotkettu toisiinsa. Trullit ja virpominen. Itse olen kotoisin pohjanmaalta, jossa trullit kulkivat lankalauantaina tekemässä pahojaan. Tai niin mummu ainakin kertoi. Milloin oli lehmään viillelty haavoja tai varastettu jotain maitohuoneesta. Illalla poltettiin pääsiäiskokkoa trullien karkoittamiseksi. Minua ainakin pelotti pikkuisen, jos vaikka näkisi jossain jonkun noidan vilahtavan. Pääsiäissunnuntaina saatiin suklaamunia. Tai oikeastaan vain yksi muna. Ja lapsesta tuollainen kaikki oli jännittävää ja hauskaa. Ei siinä paljon kirkollista sanomaa muisteltu.

Virpominen on taas ortodoksinen perinne, jossa toivotetaan (palmun)oksilla sitä terveyttä ja muuta. Eikä siitä ennen ruinattu palkkaa. Ja nyt sitten trullit virpovat ja ruinaavat palkkaa. Ja vanhemmat ovat mukana hommassa. Ei siinä mitään, jos naapureiden oven takana käydään virpomassa, mutta kun koko kylä pitää kiertää...

Ja kaiken kukkuraksi olen menossa lauantaina sinne pohjanmaalle äitini luokse, niin taas on trullit oven takana. Siellä kun ne kiertävät lankalauantaina...

Ihana kukkakimppu lähti taas kaupasta mukaan, jotain liljoja varmaan ovat.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Takki

Kaunis kevätsää jatkuu ja minä olen edelleenkin ilman ajankohtaan sopivaa takkia. Ja taidan olla jatkossakin. Jostain kumman syystä minun on erittäin vaikea löytää koskaan mitään miellyttävää vaatekaupasta. Joko väri tai malli ovat kamalia tai koko kokonaisuus on vain ihan kamala... Joskus olen esimerkiksi puseroa etsiessäni päättänyt, että maksoi mitä maksoi, pusero on löydyttävä. Ja sitä ei löytynyt... Onneksi housuongelma on nyt ratkaistu.



Tässä siis se Gantin kevyttoppatakki. Tämä miellyttää silmääni. Tikkaus on siisti ja vuorikangas mukava. Mutta se hinta... 345 euroa! Ja jakun kaulus on tuollainen normaalia korkeampi, niin se hankasi ikävästi leukaperiin. Takki on hiukan vyötäröltä kavennettu. Sopiva koko jäi minulta ikävästi selän kohdalta ruttuun eli se oli selästä hiukan liian pitkä. Isompi koko oli sitten selvästi liian iso. Onneksi ei tarvinnut "sijoittaa".


No, ostin sitten äs-etukorttipäiviltä kuitenkin tämän, Gerry Weberin jakun. Ulkotakiksihan tästä ei ainakaan vielä ole.




Sopii myös niiden pinkkien housujen kanssa. Tämäkään ei istu täydellisesti, tähän pitäisi olla isompi etumus, mutta aukihan tällaista sisäjakkua yleensä pidetään. Ja jos äsken valitin, että en löydä vaatekaupasta mitään, niin nyt oli kyllä paljon minun makuuni sopivia kukkakuoseja. Joo, naurakaa vain! Minä pidän niistä. Mutta kamalasti eri kukkakuoseja en viitsi ostaa, varsinaisen sekametelivaatetus siitäkin syntyisi!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kolmen tunnin ulkoilu

Mikä ihana ilma! Pikästä aikaa. Viime viikonlopun peruuntunut merenjääreissu toteutui sitten tänään. Aivan kuten vuosi sitten. Ja nyt jäällä kävellessä tuli paikoitellen jopa hiki. Nimittäin lumi ei ollut muodostanut samanlaisia kestohankia, kuten viime vuonna. Paljonhan siellä jäällä on polkuja ja moottorikelkan uria, joten aivan umpihangessa ei sentään tarvinnut  kahlata. Mutta kun PoikaKoira saa juosta vapaana, kuljemme mielellellämme vähän syrjäisempiä reittejä, ettei tarvitse olla varuillaan jokaisen vastaantulijan kohdalla.

Meren jäällä on vaikea arvioida etäisyyksiä. Kaukana häämötti muutama saari ja niiden rannoilla oli ihmisiä pienenä pisteenä. Mekin aioimme melkein lähteä kohti erästä saarta, mutta loppumatka olisi pitänyt mennä lähes hiihtolatuja pitkin (josta hiihtäjät eivät tietenkään pidä). Onneksi emme lähtenee tarpomaan sinne, koska kotiin tullessani mittasin kartasta mantereen ja saaren välisen etäisyyden -6 km! Kyllähän se tietenkin olisi mennyt... No, kolme tuntia köpöttelimme kuitenkin jäällä, välillä PoikaKoiralle palloa heitellen.

Näin kauas rannasta kävelimme. Mitä lie metreinä? Taustalla Edenin kylpylä ja Stora Enson savut.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Takki

Minun nykyinen "kaupunkitakkini" on ainakin 8 vuotta vanha. Se on paksu toppatakki. Olen jo monena vuonna aikonut ostaa uuden takin, ns. välikausitakin, mutta mieluista ei vain ole tullut kohdalle. Muutama viikko sitten näin paikallisessa vaatekaupassa mukavan näköisen kevyttoppatakin. Mutta hinta... 345 euroa! Kevyttoppatakista! No, merkki oli Gant. Mutta kun niitä tavistakkeja saa alle satasella. Ajattelin, että nippa nappa olisin voinut maksaa tuosta takista 190 euroa. Tänään sitten tuossa liikessä oli äs-etukorttipäivä, 20% alennukset kaikista tuotteista. Puoleksi vapaaehtoisesti, puoleksi omantunnonpistoja tuntien marssin ao. liikkeeseen ja sovitin takkia. Mutta onneksi se ei ollut päällä mukava! Kaulus hankasi epämukavasti ja muutenkin se oli hiukkasen liian pitkä. Onneksi. Eipä jäänyt harmittamaan yhtään.

Vanha takki saa siis kelvata edelleen. Käy niin kuin viime vuonnakin. Takki vaihtuu talvitakista suoraan farkkutakkiin. Mitä noita välikausitakkeja ostelemaan.

"Heitä jo! Kuinka lähelle se pallo pitää tuoda, että sä ymmärrät nakata sen pitkälle ja mä juoksen?"

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Tuppereilla!

Joskus ammoisina aikoina päätin, että en enää koskaan osallistu Tuppeware-kutsuille. Mutta kun HyvinTärkeäIhminen esitti kutsun, en epäröinyt hetkeäkään. Ja kyllähän sieltä tuli taas jotakin ostettua. Toivottavasti eivät jää kaappiin pölyyntymään. Kyllähän Tupperwaren erilaiset säilytysastiat ovat ihan käteviä. Hyvä niissä on lounassalaattia töihin kuljettaa. Ainoa, mikä minulla on jäänyt totaalisesti kaapin pohjalle, on salaattilinko... Se vie paljon tilaa ja ei ole nyt mitenkään tähdellinen. Kyllä salaatit saa kuivaksi ravistelemalla.

Osa Tupperwaren astioista on vaan niin kamalan rumia. Kuten "mahdottoman kätevä, tehokas ja tarttumaton uunivuoka..." Minulle astian kauneudella on myös merkitystä. "Tätä ei tarvitse viikkotolkulla liotella valkosipuliperunoista..." Kyllä minä jaksan omaa keraamista uunivuokaani sen verran liottaa. Tai kuka nyt haluaa tarjoilla juotavaa erivärisistä muovimukeista, muuta kuin lasten pihakutsuilla? Juomalasien pitää olla kauniisti muotoiltua lasia.

Olisi muuten hauska päästä kurkistamaan tuon eilisiltaisen ErittäinTehokkaanEsittelijän kotiin. "Minulla on tälläinen siellä täällä ja tuolla... Tästä vaan tyhjennän aina murot... Vähän vain vettä pohjalle ja uuniperuna on valmis... tällä sekoitan... tällä pilkon... vähän vain ravistan tätä..." Joo... "Ja miehellä on tämä ja tuo ja se..." Vielä kerran joo...

Eilisillan syömiset menivät sitten arvatenkin penkin alle. Ohuen ohut siivu tuota Charlottea, yksi suolainen kiekura ja kolme voitaikinasavulohikukkasta...

Ja osa illan emännän varmaan liki 200 munakupin kokoelmasta. Tässä sinistä osuutta.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Tänään klo 13.02

... oli kevätpäiväntasaus. Tuolla kellonlyömällä maapallon kampea käännettiin jälleen niin, että aurinko saa yhä enemmän valtaa meillä täällä pohjolassa. Tiedän, että tämänkin blogin lukijoissa on niitä, joiden mielestä syksy on paras vuodenaika. Ei minusta. Mutta sehän tästä maailmasta tekeekin niin mukavan paikan, kun me kaikki ihmiset olemme niin erilaisia. Minun mielestäni saa tulla vaikka kuinka pitkä helleputki, en valita!

Tein eilen muuten jotain ennenkuulumatonta. Ilmoitin kesämökkimme ehdokkaaksi "Huvila ja huussi" -ohjelmaan. No ei se sinne pääse, koska a) mökkimme on tuiki tavallinen 70-luvun rötiskö, b) kuvausryhmä ei lähde varmasti kehä kolmosen ulkopuolelle ja c) minulla ei ollut aavistustakaan, millä rahasummalla saisi edes jotain aikaiseksi... Mutta jonkinlaisen hakemuksen tein... Yrittänyttä ei laiteta!

Jälleen yksi kukka lähti kaupasta mukaan, alle 3 euroa.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Pinkki selätetty!

Tänään oli sitten niiden pinkkien housujen aika. Muutama työkaveri mainitsi jotain iloisen värisistä housuista, tiedä sitten oliko ne kehuja vai kauhisteluja. Mutta minusta housut ovat mukavat. Istuvat melkoisen hyvin, vaikka olisivatkin ehkä saaneet olla tuumaa pienemmät. Sitä ei vain muista, että kaikki farkut venyvät jalassa.

Joku päivä käydessäni vaatekaupassa kuulin, kuinka myyjä ja asiakas keskustelivat. "Niin, millaisia farkkuja etsitte?" -No, ne eivät saa olla tiukat. Huoh. Farkut eivät koskaan voi olla liian tiukat. Nimittäin jos ne saa jalkaan. Kyllä ne sitten venyvät.

Värisävy kuvassa ei ole ihan oikea. Luonnossa ovat pikkuisen enemmän fuksiaan päin. Ja varmuuden vuoksi pitkä musta villatakki... Suojapanssariksi...

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Tokat arskat!

Samanlainen päivä kuin eilen. Aurinkoista mutta kylmää. Kaiken lisäksi tuuli oli aika kova, joten meren jäälle lähdöstä ei sitten tullut mitään. Muuten sunnuntai jälleen saman kaavan mukaan: ylös, ulos ja lenkille. Ja tähän uuten elämäntapaan kuuluu, että kerran viikossa saa herkutella, oli se tänään tätä:


 
Pizzeriasta haettu pitsa. Haaveilinhan siitä jo viime viikonloppuna. Vaikka itse saan aikaiseksi ihan hyviä pitsoja, hyvää oli tämäkin, vegetariana kokin sävellyksenä. Punaista ja vihreää paprikaa, mustia ja vihreitä oliiveja, punasipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja, herkkusieniä, valkosipulia ja rucolaa. Tästä ei eines paljoa parene. Ja eihän kasvispitsassa voi olla paljoa kaloreita, eihän :)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Ekat arskat!

Jihuu! Ensimmäistä kertaa auringonottoa tälle keväälle! Ulkona on tosi aurinkoinen, mutta kylmähkö päivä. Mutta parvekkeen lasitus ja eteläsuunta tuo sinne aikaisen kevään. Niinpä ruoan jälkeen vetäydyin koiran kera parvekkeen aurinkotuoliin pikku nokosille. Toppatakki päällä ja kengat jalassa, yksi parvekkeen lasi auki. Hyvin tarkeni. Nyt kasvot punoittavat ainakin pikkuisen. Huomenna pitänee lähteä vaikka meren jäälle. No, kyllä tämä minun auringonottoinnostus laantuu kesän myötä. Näin alkuvuodesta on vain mukava saada hiukan väriä olminvalkoisille kasvoille.

Laiskuuttani ostin tänään kaupan palvelutiskiltä valmista tattipastaa. Oli hyvää. Toivottavasti saan itsekin ensi syksynä kerättyä edes pikkuisen sieniä. Ostin myös Cupsolo-keittimeeni Green Tea Lemon -kapseleita. Niidenkin mausta pidän. Minä nimittäin en oikeastaan koskaan juo teetä, niin en tiedä, miltä hyvän ja kunnollisen teen tulisi maistua. Joten siinä suhteessa minua on helppo huijata.

Pihakuusi mökillä. Olen ajatelut antaa sen kasvaa vielä muutaman vuoden, mutta sitten se kaadetaan pois varjostamasta. Ellen ole kiintynyt siihen liikaa siihen mennessä... Tuon puun juurella on myös edellisen koiramme uurna. Tuosta se aina katseli järvelle ja haukkui sorsia...

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Värikäs kevät

Olipa erikoinen kirjoitus tämän kevään muodista tuolta Iltasanomien ja Facebookin sivuiltakin bongattuna. Siis jokainenhan saa olla muodista ihan mitä mieltä tahansa. Se on joko mukavaa tai kamalaa. Minä olen vaan tuon kirjoittajan kanssa ihan eri linjoilla. Kerrankin kaupoissa on jotain, mikä miellyttää minun silmääni. Iloisia, kirkkaita värejä. Jos nämä tuntuvat jostakin liian erikoisilta, niin kyllä sieltä kaupasta varmasti löytyy myös niitä mustia ja harmaita puseroja. Kommentoin myös tuosta blogista tehtyä juttua Iltasanomien kommenttipalstalle. Lisäsin vielä, että jos haluaa olla oikein räväkkä, niin sitten voi ostaa vaikka ruskean puseron! Jos ei nimittäin väreistä pidä...

Mutta onneksi meillä Suomessa on vapaus omaan mielipiteeseen. Minusta värit ovat ihania!


Minä odotan myös värikästä kukkaloistoa!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Totta vai tarua?

Eilen illalla istahdin tähän netin ääreen ja klikkasin "seuraa suoraa lähetystä Vatikaanista...". Ja kuinka ollakaan, muutaman sekunnin kuluttua alkoi tuosta savupiipusta tupruamaan valkoista savua. Ja kuin huomaamatta istuin tietokoneen ääressä 85 minuuttia yhteen putkeen seuraten koko ajan Vatikaanin tapahtumia. Katolisella kirkolla ja paavilla ei ole minun arkielämälleni mitään merkitystä. Mutta jotenkin tuon tapahtuman seuraaminen veti mukaansa. Vuosisatoja vanhat perinteet, odottavat ihmiset... Kyllä tämä nykyaika on ihmeellistä. Tuollaisia tapahtumia pystyy seuraamaan melkein kuin paikan päällä. 

Toinen asia, joita seuraan aina kun ne tapahtuvat, ovat kuninkaalliset häät. Vaikka tiedän, että noiden ihmisten elämällä ei ole mitään merkitystä arkielämälleni. Muistan Dianan, Mette-Maaritin, Victorian ja Katherinen... Seurasin jopa Monacon ruhtinaan Albertin häitä tuon suruilmeisen morsiammen rinnalla... Mikähän minua noissa tapahtumissa vetää puoleensa? Onkohan se siksi, että ne ovat kuitenkin totta? Ja ne ovat kaunista katseltavaa tämän arkisen puuhastelun keskelle. Vaikka en kyllä osaani vaihtaisi kenenkään noista kanssa.

Mitä minä en katso? Tällä hetkellä en katso yhtään amerikkalaista tv-sarjaa. Viimeisin sarja, jota seurasin, oli Lost. Miksi en katso tv-sarjoja? Koska ne eivät ole totta. Mutta toisaalta, mielikuvitushan on ihmisten viihdyttämistä varten. Pakoa arkielämästä.

Nämä on totta. Syödään näitä harkiten!

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kylmää ja kirkasta

...ilma nimittäin. Viikonlopun lehdessä eräs sääprofeetta lupasi ilmojen lämpenevän kahden viikon kuluttua ja keväästä tulevan lämpimän. Toivottavasti pitää paikkaansa. Kokemusta on kuulemma 60 vuoden ajalta ja voimistuva kasvihuoneilmiökin on otettu mukaan ennustukseen.

Meillä on taloudessa käytössä vain yksi auto. Auton käyttövuorot on jaettu niin, että se jonka pitää lähteä aamulla ensimmäisenä töihin, saa lähteä autolla. Myöhemmin työvuoronsa aloittava menköön bussilla. Ja se olen yleensä minä. Siis huomenna on taas kävely liki -20°C:n pakkasessa bussipysäkille. Kasvojeni ihokin on mennyt ihan karheaksi. Pitänee siirtyä "ikäluokkaa" vastaaviin voiteisiin. Muuten, jos Aviokilla on myöhäisempi töihin meno, hän vie minut yleensä töihin. Ei suostu bussilla kulkemaan. Minä en taas niin tuosta autolla sompailusta välitä, että viitsisin käydä nakkaamassa toisen aikaisin aamulla töihin. Mieluimmin pidän rauhallisen aamuhetken ja lähden sitten bussilla.

Nuo myöhäiset aamut ovat ruokailun kannalta hankalia. Myöhäisemmän aamupalan jälkeen lounas tuntuu tulevan aivan liian aikaisin. Joten nyt olen sinnitellyt monta päivää töissä pelkän aamupalan turvin. Siemailen vain välillä kahvia. Ja ihme, ei ole oikeasti ollut nälkäkään. Jokohan huomenna "uskaltaisin" pistää ne pinkit housut töihin? :)

"Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki" (A. Hellaakoski). Matkalla mökille.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

(Lähes) tyhjä pakastin

Tänään kaivoin viimeiset mansikat pakastimesta. Mustikat loppuivat jo viime kuussa. Ajatella, sitä on syöty tässä talven mittaan kaksistaan kymmenen kiloa mansikoita ja ämpärillinen mustikoita! Nyt sinne jäi enää 12 rasiaa puolukoita, muutama leivänpalanen ja lanttulaatikkoa joululta. Nyt pitänee alkaa sitten vaikka väen väkisin maustamaan aamujugurttiaan niillä puolukoilla. Mitähän keksisi, että niistä saisi vähän maistuvampia? Joskus olen sekoittanut niihin Valion valmista mehukeittoa. Jaa, taidanpa syödä siis seuravat kaksi kuukautta aamupalalla turkkilaista jugurttia, puolukoita ja Valion mehukeittoa. 

Harmi vaan pitää isoa pakastinta päällä muutaman vaivaisen puolukkarasian takia. Leipojaksi minusta ei ole, vaikka melkein innostuin tästä Aikun mokkapalaohjeesta. Nam nam... Mutta tiedän, vieraita meillä käy niin harvakseen, että jos joku meille joskus eksyy, niin nämä olisi varmasti syöty jo pois allekirjoittaneen toimesta... 

Tulppaanit ilahduttavat edelleen...

Viherpeukaloa kutittaa. Viime vuonna innostuin vähän liikaa... Mutta nyt ainakin persiljaa, tilliä ja salaattia. Ja VAIN yhtä köynnöstävää kukkaa laatikkoon...

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Tähteet kiertoon!

Toisin kuin eilen, aloin tänään touhuamaan heti aamusta. Siivosin keittiön, vaihdoin lakanat ja imuroin. Alkuperäisenä ajatuksena oli käydä ulkona syömässä. Siis kotoisasti pizzalla. Mutta. Tuo kylmyys. Meiltä ei autolla kannata keskustaan lähteä ja sitäpaitsi, auto on seisonut monta päivää käynnistämättä pihalla. Toiseksi, minun olisi pitänyt pukea toppahousut jalkaan, että olisin tarennut kävellä. Ja toppahousut päällä ei ole mukava syödä. Joten ei jäänyt vaihtoehdoksi kuin kaivella ruokakaapin nurkkia ja miettiä ateriakokonaisuutta. Tuloksena oli tämä: sekametelisoppa eiku sekametelikastike.


2 krakovan makkaraa
wokkivihanneksia (niitä, joita MasterChef-tuomari Tomi Björk ei suostunut edes maistamaan)
ruokakermaa
Koskenlaskijajuuston loppu (noin 1/5 pakettia)
pippurimarinoituja valkosipulinkynsiä (avattu jouluna)
vihreitä oliiveja (avattu viime viikolla)
kaali-porkkana-ananas -raasteen loppu
pari teelusikkaa vihreää currytahnaa
lihaliemikuutio

Tuli hyvää! Ja punajuuriin on minulla myös joskus himo :)

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Lazy Saturday

Kaunista, mutta niin kylmää. Laiska lauantai. Yöpuku päällä klo 14.00 saakka. Lehden lukua peiton alla. Sitten olikin jo aika päiväunille. Eiliset salaatinrippeet ateriaksi. Ei muuta tänään.



Mökkimaisema.



Eiliset kukat. Olisi pitänyt ottaa vain yhden värisiä... No, onpahan piristystä päivään.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Tarjoushaukkana!

Viimeinen lomapäivä pitää kuluttaa tehokkaasti. Joten päätin hyödyntää sitä hakemalla lähimarketeista niiden tarjoustuotteita. Jotta tarjoushaukkana oleminen olisi uskottavaa, tarvitaan sopiva vaatetus:



Viime vuonna ostamani Haltin toppapuku ja ainakin 15 vuotta vanhat, iki-ihanat Eccon maastokengät. Minä en yleensä lähde ruokakauppaan todellakaan kävellen ihan tarkoituksella. Yleensä teen ostokset työmatkan yhteydessä. Tai ainakin käytän autoa kauppakassina. Tänään laskin sitten retkikartta.fi avulla suorimman reitin lähimarkeketeille ja lähdin kori kädessä reippaasti matkaan! Pystyin nimittäin oikaisemaan hautausmaan läpi, koska PoikaKoira ei ollut mukana. Siinä matkalla mietin, että tällaistako se sitten on, jos joskus olen eläkkeellä. Ihanaa arkiaamun rauhaisaa menoa kohti tarjouksia. Ei hullumpaa.

No, mitä ostin? K-kaupasta kaksi pakettia tarjouskahvia, tummapaahtoista tietenkin. Ja Prismasta nämä, joka oli reissun päätavoite:

Kolme punttia tulpaaneja. Kymmen kappaletta puntissa, á 2,95. Siinä ne nyt tekeytyvät käärepapereissaan sen tunnin, niin kuin ohjeessa määrättin. Ja kertomksen mukaan Alvar Aalto suunnitteli tuon Aalto-maljakon nimenomaan 30 liian lyhytvartiselle tulpaanille.

Vuodelta talvisota oleva S-etukorttini on temppuillut jo pidemmän aikaa. Samalla päivitin palvelutiskillä kortin uuteen uskoon. Niin ja kävin vielä kolmannessakin marketissa, A-marketissa... Siellä ei ollut tarjouksia...

Koko reisuun meni tasan tunti!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Se hetki

... kun tartut saksiin ja leikkaat uusien housujesi lahkeista siivun pois. Silloin aina sydän muljahtaa ja ainakin minä mietin, että menikö tämä homma nyt pieleen. Viisi senttimetriä, kaksi tuumaa, se on se lyhennyksen mitta, joka minun täytyy tehdä lähes jokaiselle ostamalleni housuparille. Paitsi nyt ei niille sinisille Gantin farkuille. Se oli yllä ihme, että täkäläisestä kaupasta löytyi farkut 30 tuuman lahkeenpituudella. Kun ne yleensä ovat AINA 32 tuuman lahkeenpituudella. Kerrankin eräs myyjä sanoi, että ei näitä tehdä lyhyemmällä lahkeenpituudella. Pidin suuni kiinni vaikka mielessäni ajattelinkin, että älä kuule mulle valehtele. Kun niitä tuolta Helsingin päästä saa aina myös 30 tuuman lahkeella...


Siisti lopputulos tuli, vaikka itse sanonkin. Ja se ompelukoneen "tikku" johon lankarulla asetetaan, meni poikki. Hammastikulla ja maalarinteipillä korjasin mä sen! Ja pääsiäinen lähestyy. Kaupassa oli jo mämmiä, pashaa ja pääsiäiskarkkeja...

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Such a boring day...

Minulla on nyt talviloma. Ajateltiin Aviokin kera vain kotoilla tämä loma. Mutta nyt on menossa vasta tiistai ja minä olen niiiiiiin tylsistynyt. Viime vuonnahan loma meni ystävien kanssa Ylläksellä. Tuollainen aikuisten kesken lomailu saman katon alla vaatii kyllä kaikilta joustamista puoleen ja toiseen. Ihan vapaasti ja rentona ei pysty oleilemaan. Jo iltojen ajankulu vaatii keskustelua; pelataanko, katsotaanko leffa, lähdetäänkö syömään vai tuijotetaanko vain televisiota. No, en valita viimevuotisesta, ihan hyvin meillä meni.

Tänä vuonna sääennustukset näyttivät vain niin kylmää, että päätettiin reippailla kotimaastoissa. Mutta. Voi jestas että on ollut kylmää täälläkin. Tämän aamun lenkki oli melkein kärsimystä. Tuuli puhalsi lähes toppatakista läpi. Ei ei ole häävit kelit täälläkään. 

Muuten, olen lukenut surunsekaisin tuntein tuon pienen Erika-tyttösen kärsimyksistä. Miten meillä Suomessa voi tapahtua tälläista? Eikö kukaan todellakaan välitä? En ole ollut kuin yhden kerran sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisissä. Silloin tein myös lastensuojeluilmoituksen. Ja selkäkarvani nousivat pystyyn. Nimittäin tuon keskustelun tuloksena sain kuulla sieltä sosiaaliviranomaisten puolesta kuuluvani siihen hyvinvoivaan kapitalistien ryhmään, joka ei ymmärrä köyhän, ahdingossa elävän lapsiperheen ongelmista mitään... Ymmärrän, että sosiaaliviranomaisilla on tänä päivänä kädet täynnä töitä, mutta eikös tuosta Erikastakin ollut tehty 24 lastensuojeluilmoitusta. Kyllä silloin jonkun hälytyskellojen pitäisi soida. Kyllä hyvinvoiva kapitalistikin saattaa nähdä jotain, mikä ei ole oikein. 

Viime vuonna.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Ostoksilla

Nyt sitten päätin lähteä sinne vaatekauppaan. Ja löysinkin jotain. Olen niiiiiin ilonen.




Alimmaisena perusfarkut. Kerrankin löytyi sopivalla lahkeenpituudella (Gant). Sitten nuo pinkit farkut (Gant). Näitä minä kävin katselemassa jo aiemmin, ja päätös ei horjunut, joten ostoskoriin. Ovat aivan ihanat, mutta näistä pitää lyhentää lahkeet. Se on minulle tuttua. Ja sitten nuo kaikista ihanimmat housut eli kukalliset farkut (Marc Aurel). Nämä näin kaupassa ensimmäisenä ja ajattelin heti, että siinä ovat kesähousuni. Kyllä nyt kelpaa. Eiköhän näillä mennä pitkälle syksyyn. Kun kiertelin kaupoissa, huomasin, että tuollainen kukkaprintti on tämän kevään uutuus. Monilla housunvalmistajalla oli mukavan näköisiä kukkapöksyjä.

Ja neljäs ostos:



Eli kyllä kasvissyöjän vakaumus on hyvin lähellä. Niin, paljonkohan tänään meni rahaa? En viitsi edes laskea... Mutta eipähän ole mitään enää ostoslistallakaan.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

5 litran kattila

... ja neljän tunnin urakka. Nimittäin kerran vuoteen teen yhtä lempiruokaani, paksuakin paksumpaa hernekeittoa. Tästä syödään tänään ja huomenna, loput pistetään pakkaseen ja syödään varmaankin tässä maaliskuun aikana. Ja hernekeittohan paranee, kun sitä lämmittää.
Kuva ei ole mitenkään esteettinen ja keittoaikaakin on vielä ainakin tunti jäljellä.



500 g herneitä (liota ainakin 12 tuntia)
2 l vettä (Siis liotusliemi, jossa herneet myös keitetään. Tästä on olemassa eri oppisuuntia.)
Keittele 2 -3 tuntia.... Lisää
3 porkkanaa
2 sipulia
meiramia
vähän rakuunaa
2 lihaliemikuutiota
sinappia
paistettua jauheliha
palvilihaa ja luita (Minä en noista palviluista ja -lihoista välitä, mutta Aviokin toiveesta)
Ja keittele lisää tunti..., pienellä lämmöllä


Eli tämä on tällainen kaupunkilaisversio, jostakin olen kuullut nimen "Amerikkalainen hernekeitto". Minä en mitään keittolihaa tuonne rokkaan pistä ja sitten erottele lihaa luista, niin kuin varmaankin ihan perinteisessä versiossa pitäisi tehdä.

Särpimeksi piimää ja jälkiuuunileipää. Että on kaasun tuotanto sitten varmistettu :). Jotkut sanovat, että jos liotusliemen vaihtaa keittämisvaiheessa, niin ei tule niin paljon ilmavaivoja, niillä joilla niitä on tullakseen... Ei minulla :)

perjantai 1. maaliskuuta 2013

St Paulia, osa 2

Tuo blogin tilastojen tarkastelu on sitten mielenkiintoista hommaa. Kukahan tänne blogiin on eksynyt Kolumbiasta? Aasian maat ymmärrän kyllä, suomalaisiahan lomaileekin siellä aika paljon, mutta Etelä-Amerikka. Mutta mukavaahan se on, että lukijoita riittää.

Tuohon muutama päivä sitten kirjoittamaani St Paulia-juttuun on tullut mukavasti kommentteja kukkien menestyvää kasvatusta varten. Kahvia, lämmintä vettä ja lattiavahaa :) (tuo viimeinen oli tarkoitettu ikäänkuin viimeiseksi voiteluksi). Nyt sitten on vain ongelma, mitä ohjetta alan seuraamaan. Kuten sanoin, kasvatin niitä itsekin aika hyvällä tuloksella. Mutta sitten muutto puutalosta kerrostaloon, ehkä erilainen vesi, eri auringon suunta ja -täytyy myöntää, asian "unohtuminen". Kastelu taisi jossain vaiheessa olla mitä sattuu. Ja nyt tulos on tämä:


Kolme surkeaa yksilöä. Vasemmanpuoleista valkokukkaista trimmailin eilen, oikea lilakukkainen työntää vain lehtiä ja etualan pinkki näyttää siltä, että voisi kuukahtaa milloin tahansa...

Katsoin muuten tänään tv:stä miesten viestin sieltä Italian kisoista. En minä nyt niin paljoa urheilua inhoa. Viestistä en nyt osaa sanoa mitään kommenttia, mutta olihan mahtava ilma ja mahtavat maisemat siellä Val di Fiemmessä! Minulla taitaa mennä hiihtoloma lähinnä pakkasta pakoillessa sisätiloissa.