Kevään juhlia

Taas on aika toivottaa yhdelle työkaverille hyviä eläkepäiviä. Tässäpä yhden yli-ikäisen bloggarin teiniasukuva juhlatunnelmissa.

Mekko Marimekko, viime vuotinen. Edellinen ns. kesäjuhlamekkoni palveli liki 10 vuotta. Ja ne kengät... ne ovat mallia mummo Höglin valikoimasta. Parkkirahaa oli tunniksi ja siinä ajassa piti löytä asuun sopivat kengät. Kun jalka on melkeimpä naisten yleisintä kokoa 39, niin kaikista näteistä malleista olivat koot jo menneet. Ja jalkaan nuo inhokit, sukkahousut. Olisipa edes vähän saanut rusketusta jaloille, niin sukkahousut olisivat saaneet jäädä pois. Tiedä, se on etikettivirhe, mutta kaameat kapistukset ne ovat.

Ja kerrankin juhlapaikka on ihan kotini lähellä. Ei tarvi taksia eikä tarvitse lähteä kaupungille jatkoille. Voin tulla hyvillä mielin suoraan kotiin. Ellei sitten juhlakalu halua seuraa kaupungille...

Näillä mennään!

Taas on se aika

... kun pitää istuttaa kesäkukat. Joskus olen istuttanut koko kukkalaatikon täyteen itse idättämiäni kukkaseoksia. Tuloksena on ollut aivan liian täysi kukkalaatikko, jossa kasvit tukahduttavat toinen toisensa.

Joskus hoito on unohtunut...

Nyt päätin turvautua tutuun ja turvalliseen pelargoniaan. Se kestää paahdetta ja kukkii pitkälle marraskuulle. Tosin jossain vaiheessa sen vanhojen kukkien terälehtien siivoamisessa on aika homma. Onneksi imuri on keksitty. Taakse istutin itse idättämääni pensaskrassia. Oli muuten huono itävyys noissa siemenissä, ainoastaan 56%. 

Tuntui, että kukkia tuli ostettua taas paljon, ihan piti auto ajaa etuoven eteen. Mutta niin ne vain kaikki löysivät paikkansa ja roskia jäi yhdellä kädellä kannateltava kasa.

Krasseja ei vielä taustalta näy, mutta eivätköhän nekin saa kohta aikaan suurine lehtineen viherseinän parvekkeelle.

Vielä kuvia matkalta

Vielä muutama kuva matkalta. Hotelli oli Queen Boutique Hotel, noin kilometrin päässä Krakovan vanhasta keskustasta. Ihan noin luxyry huone meillä ei ollut, mitä noissa kuvissa vilisee. Ihan perus kahden hengen huone. Mutta ihan ok. Ja henkilökunta oli ystävällistä. Ainoa moite, minkä pistimme paulutelapuun, oli hotellin aamupala. Sinänsä ihan hyvä, mutta AINA ihan sama. Minä kun en pekonia, munakasta tai muutakaan lämmintä aamuisin saa alas (ja joka aamu näkyi olevan), niin leipä, juustot ja kahvi tulivat tutuksi. Eikä mitään vaihtelua esim juustotarjottimella... No, oli se silti monipuolisempi aamupala kuin kotona. Turhaan valitan...

 

Hotellin takapihaa huoneemme ikkunasta kuvattuna. Ei ehditty istuskelemaan siellä. Oli muuta ohjelmaa koko ajan. Olin tyttäreni kanssa liikkeellä kellon ympäri.

Paavihan julistettiin äskettäin pyhimykseksi. Se näkyi kyllä Krakovassa. Ja yksi matkan liikuttavimpia hetkiä oli, kun pienet päiväkotilaiset veivät omia kukkakimppujaan Paavin muistomerkille. Ei taideta Puolassa keskustella "suvivirrestä". Paavin muistomerkille ON vietävä kukkia. En kehdannut ottaa kuvaa edestäpäin. Näki, että kukkakimput olivat kotoa tuotuja. Jokaisella erilainen. Ja joku kimppu vähän rupsahtaneempi kuin toinen. ("Äiti, huomenna on oltava kukkakimppu Paavin haudalle". On sitä äidellä huolehtimista jos toistakin...)

Suomalaisen mittapuun mukaan kukat olivat halpoja. Ruusu alle 70 senttiä... Tai tuo pieni etualan kimppu 3 euroa.

Kahvilan sisutusta ja suklaataiteilija.

Geokätkentäharrastukseni johdatti minut myös eräälle juutalaiselle hautausmaalle. Ihan mukava idea käyttää nuo vanhat hautakivet aitaan. Saavatpahan pidemmän elämän. Ja nyt vasta sain tietää, että miehen on aina pistettävä kipa (tuo pieni pyöreä lakki) päähänsä, kun tulee juutalaiselle hautausmaalle, omasta uskonnostaan riippumatta.

Nyt välillä arkea ja uutta matkaa odotellessa.

Ja reissussa syötiin...

Tämä blogihan alkoi alunperin laihdutusblogina. Pikkuhiljaa blogin luonne on muuttunut. Onko tämä nyt sitten lifestyle blogi? Toki yritän muistaa asillisen syömisen rajat myös reissussa. Ja painon tarkkailu on elämänasenne.

Mutta kuten aiemminkin olen kertonut, minusta uuden ruokapaikan etsiminen on aina osa mukavaa matkaa.  Joskus osuu todella hyvään ruokapaikkaan, joskus taas ei. Mutta aina ei voi voittaa. Nyt osuimme pelkästään hyviin ja mielenkiintoisiin ruokapaikkoihin, kiitos poikani.

Matkalla syötiin esimerkiksi meksikolaista. Paikan kuittilaite meni yllättäen "rikki". Ei taida kelvata verottajalle tuo kuitti. Mutta nopealla laskutoimituksella tuo ateria maksoi 8,35 euroa per ruokailija.

Sitten syötiin sushia...

Ja hampurilaisia...

Ja puolalaista ruokaa edusti tämä lämmin, ihana omenapiirakka.

Opin myös uuden sanan puolaa, lody, jäätelö. Kävelimme suositulle jäätelökioskille, jolle kesäaikaan saattaa olla sadan metrin jono. No, se oli jäätelöä. Kyllä minä kuitenkin preferoin enemmän italialaista jäätelöä.

Ja kahvilassa herkuteltiin myös näillä Wedelin konvehdeilla. Hakkaa muuten fatserit ja marabuut mennen tullen. Ja nämä olivat ainoat mielestäni oikeasti kalliit herkut. Mutta suklaahan on hinnoissaan.

Auschwitz

Olen samaa mieltä erään fb-tuttuni kanssa, että yksi käyntikerta keskitysleirimuseossa ihmiselämässä riittää, mutta jokaisen tulisi käydä edes se yksi kerta. No, minä olen käynyt myös Dachaun keskitysleirillä joskus vuosia sitten.

Yleensä minä en pidä massoille osoitetuista retkistä, joita johtaa opas. Tykkään tutustua paikkoihin ihan itsekseni. Mutta tällä retkellä jos millä opas oli paikallaan. Meille sattui vielä todella hyvä opas, jonka nimi jäi valitettavasti epäselväksi. Olisin toki kysynyt sen, mutta vasta jälkikäteen sain tietää, että hän oli ihan professori ja väitellyt holokaustista. Ja hän kyllä tiesi todella paljon asiota, tarinoita ja ihmiskohtaloita tuolta ajalta.

Itse hämmästelin sitä, kuinka pieni tuo Auschwitz olikaan. Oikeasti se mahtuisi markettien parkkipaikalle. Ja jäisi vielä tilaakin. Mutta sinne oli silti ahdettu liki 20 000 vankia. Periaatteessa olosuhteet olivat Auschwitzissä "hyvät". Oli kunnon seinät ja keskuslämmitys. Mutta se ihmisten kohtelu, kiduttamien ja nälkään näännyttäminen... ja ihmiskokeet...

Vierailupäiväksi sattui tosi kaunis päivä. Aurinko paistoi, lämpöä yli 20°C, nurmikko ja puut olivat kevään heleässä vihreässä värissä ja linnut lauloivat. Sattui liian hyvä keli tuon kauhean paikan vierailulle. Miltähän niistäkin vangeista tuntui, jotka joutuivat seisomaan yli 90 tuntia -15°C pakkasessa?

Mutta se Birkenau... eli Auschwitzin kakkosleiri, varsinainen tuhoamisleiri. Siellä vasta tajusi homman laajuuden. Alueelle mahtui kerralla noin 100 000 vankia. Alueelle rakennettiin vessat vasta viimeisenä vuotena, koska alueen pohjavesi alkoi saastumaan ja upseerit sairastelemaan. Tosin ei niistä vessoista paljoa hyötyä ollut, kun ne olivat auki ainostaan tunnin pari päivässä. Tarpeet tehtiin aidan viereen.

Tuolla kaukana, kaukana häämöttää Birkenaun portti. Ja eivät ne junat tänne asti vankeja tuoneet. Heidät eroteltiin tuolla portilla ja itse joutuivat kävelemään kaasukammioon.

Birkenau oli todellinen karjasuoja. Ihmiset joutuivat nukkumaan noilla lavereilla, parhaimmillaan kahdeksan vierekkäin. Ja huonoimmat olosuhteet oli tietenkin tuolla lattialla. Kaikissa "asumuksissa" ei ollut edes betonilattiaa. Lämmitysuunit olivat, mutta yleensä ei ollut mitä polttaa lämmikkeeksi.

Että tämmöinen retki. Pisti ajattelemaan.

Jokaisen uhrin kotikielellä löytyi muistotaulu.

Ja vähän kevennystä. Löysin Krakovasta 12 geokätköä. Yksi oli tällä vanhalla juutalaisella hautausmaalla. Aika pelottava paikka. Mutta tämän kuvan tarkoitus on osoittaa, että itse olen tyytyyväinen, jos saan muraatin kasvamaan kesällä edes jotenkuten. Tuolla lämpimämmässä ilmastossa siitä kasvaa todellinen maanpeittokasvi ja harmitus.

Tuliaisia (lähinnä itselleni)

Kyllä Puola on sitten halpa maa. Ainakin toistaiseksi ja vähän tietenkin riippuu, mihin rahansa haluaa pistää. Ja kun maassa on jonkin aikaa, alkaa sikäläinen hintataso tuntua ihan normaalilta. "Siis 40 zlotya, en kyllä raaski ostaa" (noin kymmen euroa...).

Yhtenä paivänä osuimme paikalliselle kirppikselle, vai markkinatko ne olivat. Sieltä ostin eräältä romukauppiaalta 11 vanhaa avainta, 10 slotya (2,40 euroa...). Siis tinkasin hienosti tuon yhden avaimen kaupan päälle, kun alkuperäinen pyyntö oli sloty/avain :). Olen nähnyt joissain sisustusblogeissa ja -jutuissa näistä tehtyjä tauluja. Aioin itse toteuttaa samanlaisen. Kenenkähän kotiin näilläkin avaimilla on joskus menty?

Ja nyt siis mietin, että miksi en ostanut enempää noita avaimia...

Ja turhakkeita, joilla en tee mitään, mutta kun ne ovat niin sieviä, magneettiperhosia. Nämä olivat yhteensä sen neljäkymmentä slotya.

Ja työkavereille suklaata tuliaisiksi, alle kuusi euroa...

Nyt on sitten säästövapaat lusittu. Huomennä töihin ja arkisiin askareisiin. Tänään istuttelin kesäkukkien siemeniä. Kyllä ne kuukaudessa ehtivät sen verran kasvaa, että kesäkuun alussa ne ovat hyvällä alulla ulos istutettaviksi.

Yö lentokentällä

Rentouttaava, ihana, muutaman päivän loma Krakovassa on takana. Tuliaisina kävelystä kipeytyneet jalat ja väsynyt olo. Eli aloitetaan käänteisesti eli viime yöstä.

Oletteko koskaan viettäneet yötänne lentokentällä? Minä olen. Nyt. Ja se oli ihan tietoinen valinta. Koneemme Krakovasta laskeutui puolenyön tietämillä. Viimeinen kone tänne pohjolaan oli lähtenyt puoli tuntia aikaisemmin. Valittavaksi jäi muutama tunti lentokenttähotellissa tai valvominen kentällä. Valitsimme tyttäreni kanssa valvomisen. Nimittäin hotellihuoneessa olisimme olleet ehkä vähän ennen yhtä, herätys vähintään klo 4,30 ja takaisin kentälle klo 5,30. Siis kannattaako neljän tunnin ajaksi varata ja maksaa hotellihuoneesta? Sen verran pihi olen, että ei kannata.

Tällaista kahvia olisin kaivannut yöllä. Cafe Cameleont, Krakova

Kävelimme valmiiksi lähtöportillemme. Siellä oli jo viisi tyyppiä valmiina penkillä makoilemassa. Pari tuntia sujui ihan mukavasti netissä surfatessa. Vähän ennen kolmea minäkin suoristin jalkani penkille ja yritin nukkua, mutta kaikenlaiset ilmastoinnin ja lentokenttähenkilöstön kulkemisen äänet ym. estivät nukahtamisen. Ja täytyy kyllä sanoa, että en ollut odottanutkaan nukahtavani. Kolmen maissa olimme tyttäreni kanssa väsymyksestä kylmissämme ja lähdimme yön auki olevaan kahvilaan. Siellä paistetiin (lämmitettiin) jo pullia. Tilasimme lämmittävät teet. Neljältä kahvilaan musiikki alkoi soida ja kentälle alkoi tulla enemmän väkeä. Viideltä aukesi ensimmäinen tax-free. Siinäpä se yö sitten hurahti. Nopeasti meni. Mutta totuudessa pysyäkseni, kyllä ihmisen pitää nukkua yöllä. Tai jos ei voi nukkua, niin ainakin sitten esim. yötyövuoron jälkeen pitää päästä nukkumaan. Sen verran naatti olen ollut tänään. 

Ei ole minusta yövalvojaksi. Tänään saunan jälkeen odottaa ihana oma peti! Hotellihuoneen sänky olikin hivenen kova...

Ja höh, olenko urautunut? Viisi päivää Krakovassa ja kolmesti päiväkahvilla samassa kahvilassa. Mutta kun löytää hyvän ja miellyttävän paikan, niin miksipäs ei.

Mitähän kuvioita barista olisi vielä osannut tehdä?