Valotaidetta

Tänne pohjolaan on jälleen rakennettu valotaideteos, Hupisaarten kaupunginpuistoon. Ensimmäinen valotaideteos näkyy jo kotimme parvekkeelta, valaistu Tietomaan näköalatorni.

Ihan kiva tuolla oli iltalenkki kiertää. PoikaKoira asetti tosin joitain rajoituksia, koska kovin lähelle noita valolyhtyjä sitä ei voinut päästää. Ja siellä oli muitakin ihmisiä kuin me.

Muuten elämä kulkee samaa rataansa. Pimeällä töihin ja pimeällä kotiin. Koiran kanssa lenkkeily on lähes ainoa aktiveettini. Muutoin aika kuluu sohvalla rönöttäessä. Mutta ei sitä rönötysaikaakaan kamalasti jää. Toisaalta ajan täyttää tietty levottumuus. Meille saapuu se pikkuinen koiranpentu itsenäisyyspäivän aattona. Sitten piisaa aktiviteettia!

Pikkujouluaika alkaa olla kiihkeimmillään. Minullakin olisi työpaikan pikkujoulut ensi perjantaina. Taidan jättää väliin. Ja jouluakin pitäisi valmistella. Ainakin lahjat käydä ostamassa, ettei tarvitse sitten jouluruuhkissa hermojaan menettää.

Valotaidetta on tämäkin. Työhuoneeni ikkunasta näkyy melkein kokonaan tämä vanhan puukasarmin joulukuusi. Ihan riittää joulukuuseksi minulle.

No nyt repes!

Tänne Pohjolaan on avattu uusi ostoskeskus, Ideapark. En todellakaan ole enää mikään shoppailuihminen ja tuossa kyseisessä ostoskeskuksessakin olin ajatellut käydä vasta joskus maaliskuisena tiistaina. Että varmasti ei ole ruuhkaa silloin. Mutta tyttäreni houkuttelemana lähdin käymään siellä tänään.

Joo. Ei tarvitse käydä toista kertaa. Samat vaatekaupat kuin muuallakin, ripoteltuna puolen kilometrin mittaisen käytävän varrelle. Ja ostoskeskuksessa ei ole edes kunnollista ruokakauppaa (eikä Alkoa). Ainoa vähän erikoisempi liike oli Hööks, tuo hevosiin erikoistunut liike. Mutta koska en ole hevosihmisiä, niin eipä sieltäkään mitään minun matkaani lähtenyt.

Joten sitten piti käydä syömässä! Ruokapaikaksi valikoitui Tomo sushi bar.

Oli oikein hyvää ja maistuvaa. Mutta nyt ei taas muutamaan kuukauteen tarvitse sushia syödä. Sushi on hyvää, mutta vain harvakseltaan syötynä.

Ja koska vieressä oli Arnoldsin kahvila, niin jälkiruuaksi ostimme kunnon donitsit kahvin kera. Puolustukseni pitää mainita, että en ole koskaan aiemmin Arnoldsin donitseja maistanut. Ne kuuluvat siihen kategoriaan, joiden syömisestä minulla tulee huono omatunto. Että yritä nyt siinä sitten pysyä hoikkana ja vaan donitseja syöt (tämä on omatunnon ääni...). Ihan hyviä olivat donitsitkin. Mutta ei tarvitse syödä toista kertaa...

Voihan vero!

Eipä meikäläisen nimeä verouutisissa näkynyt. Liekö unohtunut... :). Mutta kun sitä yrittää vähänkin ylimääräistä tehdä, niin kyllä verottaja muistaa. Kuten olen maininnut, olen ollut erään oppikirjasarjan tekijätiimissä. Nyt sitten rapsahti tilille korvaus kirjojen lainaamisesta. Tulo ei ole suuren suuri, mutta siitäkin vähästä verottaja vie enimmän osan.

Nänäpäivänä korvaus tuli ja tuon 47 euroa olisi voinut vaikka sinne keräykseen antaa. Ja 70 euroa vei verottaja. Ja montako vuotta minäkin tein kahta työtä päällekäin...

Asiasta kolmanteen. Toppahousut on ostettu ja viety luotto-ompelijalle lyhennettäväksi. Kun oli sitten taas se lyhyt lahkeen malli pääsyt loppumaan. Piti ottaa "normaali". Tavalliset farkut kyllä osaan ja pystyn lyhentämään, mutta tuommoinen liukas toppa-kangas on vähän eri juttu.

Ja taas on tuo vähäinen lumi sulanut pois. Ja jälleen kerran on luvattu pakkasia. Aamulla koiraa lenkittäessä mietin, miten mukavaa olisi viettää nämä neljä kuukautta, marraskuusta helmikuun loppuun vaikka Kanarian saarilla... Ei sielläkään aina ihan kesä ole, mutta mukavammat kelit kuitenkin. Ei ainakaan märkää ja loskaa.

Valoa kaamokseen

Vuosi sitten tilasin nämä "Paul serkun valot" (le cousin Paul) ihan Ranskasta saakka. Olen pitänyt niiden pehmeästä valosta paljon. Harmi vaan, kun kamerani on niin surkea, että se ei toista niiden värejä totuudenmukaisina valaistuina.

Nyt sitten bongasin samaisia valoja Stockmannilla. Ensiksi vain katselin niitä ja en edes ajatellut ostaa. Mutta sitten kotona... pang! Minuun iski valtava valopallokuume ja seuraavana päivänä ennen töihin menoa kävin ostamassa palloketjun makuuhuoneeseen. Tämä ketju on vain lyhyempi ja väreihin ei voinut vaikuttaa samalla tavalla kuin netistä tilatessani. Mutta tyytyväinen olen näihinkin valoihin. Ne antavat juuri sopivasti valoa iltapäivän torkkuhetkeen (jos sellaiseen on aikaa) ja näkyvät kivasti myös ulos.

Jaa, olisikohan talossa tilaa vielä yhdelle palloketjulle? No, ehkä ei.

Talvi paukahti tänne pohjolaan kertaheitolla pari viikkoa sitten. Se katkaisi hyvän geokätkeilyputkenkin ainakin vähäksi aikaa. Nimittäin minulla ei ole sopivia ja lämpimiä toppahousuja. Ajattelin käydä katselemassa tänään sellaisia jostakin urheiluliikkeestä, mutta koska huomenna on isäpäivä, voipi liikkeissä olla ruuhkaa. Ensi viikolla sitten. Mutta iltapäivällä on pakko päästä koiran kanssa lenkille. Toivottavasti urheilukalsareilla ja farkuilla tarkenee. Nyt pakkasta on noin -5°C...

Kesäkynnet

Nyt ei tarvitse katsoa, jos ei pysty! Nimittäin joka kesä jätän varpaisiini kynsilakan, joka niihin viimeisiltä kesäpäiviltä jää. Siinä ne ikään kuin odottavat seuravaa kesää. Aina on jännä nähdä, mihin asti lakka kestää. Vähintään tammikuulle. Ja sitten onkin kohta toukokuu!

Kuten sanottu. Inhoan sukkia. Pari mennyttä talvea on mennyt ihan pikkusukilla ja polvisukilla. Kumpa pystyisi kävelemään läpi vuoden pelkillä varvastossuilla!

Oikean jalan pikkuvarvas on melkoinen möykky. Runnoin sen kerran Kanarian reisulla aurinkotuolin jalkaan. Teippasin sitten sen ihan ite muiden varpaiden tukeen. Hyvin on  toiminut.