sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kesäpäivä

Tänään tuntui ensimmäisen kerran ihan oikealle kesälle. On siis loma, lämmintä ja aurinko paistaa. Ulkoillessa tuli hiki. Yli kahden tunnin lenkki PoikaKoiran kanssa palkitsi myös kolmella uudella geokätkölöydöllä. Löytöjä on nyt kasassa 117 ja sijoitus Suomen listalla 8900 ja jotain... En minä noita kätköjä kuitenkaan minkään listasijoituksen takia etsi. Se on ihan mukavaa liikkumista ulkona ja ainakin liikunnalle on jokin tavoite. Ja tuo geokätkentäohjelma tarjoaa monenlaista tilastoa omista löydöistä, siksi niitä on mukava tarkastella.

Erään kahvilan kulmilla törmäsin melkein mustaan petuniaan. Muistaakseni Muumeissa yritettiin saada aikaiseksi musta tulppaani :) Ihan mukavan näköinen valkoista seinää vasten.


Oma istutuslaatikkonikin alkaa myös rehevöityä.



Ja päivän ateria. Oli ihan hyvä, vaikka vähän aneemiselta näyttääkin. Torilta löytyi vihdoin vakiokauppiaaltamme, Pakkasen Timolta Paavolasta, Siikliä. Lisänä voivesisipulikastike, grillattu tomaatti (söin itse asiassa 3 puolikasta), broileria ja tietenkin silliä (meni myös useampi palanen).


Ja huomiseksi sääprofeetat ovatkin luvanneet sitten sadetta. Eli se kesästä tällä kertaa.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Sillitesti

Perinteiset juhannuksen uudet perunat on sitten syöty. Kahden hengen taloudessa pikku kapallinen perunoita riittää moneen ateriaan. Melkein viikko ja melkein joka päivä noita perunoita syötiin. Ja on se kumma, että niitä perunoita pitää saada, vaikka tuo varhaisperunalajike Timo ei maistu yhtään miltään, ei sitten yhtään miltään. (Ja toiseksi ainakin minun vatsallani menee jokunen aika, ennen kuin sen toiminta sopeutuu uusiin pottuihin...)

Joten makua perunoihin saa sillistä.


Abban Ranskalainen sipulisilli, Boyn Sipulisilli ja Boyn Rapumarinoitu silli. Kestosuosikkini on tuo Abban silli. Mutta hyvänä kakkosena ja mukavana makuna tulee nyt kyllä tuo rapumarinoitu silli. Kerran erehdyin ostamman Ahti silliä. Voi hyvä tavaton kuinka suolaista se oli! Nyt katson aina tuoteselosteesta suolan määrän. Näissä silleissä se on noin 3g/100g, kun Ahti sillissä se on 7g. Ja sen kyllä huomasi.

Nyt on sitten pikku tauko uusien perunoiden suhteen. Odotan, että torille tulee Siikliä tai Veloxia. Ne sentään maistuvatkin joltain. Että ei tarvitse sanoa kuten isäni aikanaan ensimmäisistä uusista perunoista, "apulannalla kasvatettuja, kiireisille ihmisille...".

Mökin kasvatuslaatikoistakin pilkistää jo jotain vihreää. Mutta ristikoille köynnökseksi tarkoitetut tuoksuherneet ja kelloköynnökset paleltuivat alkukesän kylmyydessä. Ensi kesänä uusi yritys.


Edessä persiljaa, kehäkukkaa ja tilliä. Takana kahta erilaista salaattia. Niin ja ruohosipulia.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ruusun piikki pistävä

Nyt on kummankin käden peukalo ja vasemman käden etusormi kipeä. Koiran lenkityksellä törmäsin ihanasti kukkivaan juhannusruusuun. Koska se sijaitsi "ei kenkään maalla", päätin taittaa siitä oksan ilahduttamaan kotiamme. (Juu tiedän, jokamiehen oikeuksiin EI kuulu oksien taittaminen elävistä kasveista...). Mutta ehkäpä siksi sainkin nuo piilopiikit sormiini. Eihän minulla ollut hanskoja tai muutakaan taittamista helpottavaa välinettä mukana. Ihan paljain sormin suomalaisella sisulla katkaisin tuon oksan. 



Ja tuliaisena sain sata kirvaa...



lauantai 21. kesäkuuta 2014

Lontoo, vielä kerran

Hotellin valinta Lontoosta sisältää aina pikkuisen yllätysmomentin. Koskaan ei tiedä, mitä saa. Ikuisena reppumatkaajana ja vähän pihinä ihmisenä, en viitsi sijoittaa kamalasti hotellihuoneen hintaan. Tällä kertaa hotelliksi valikoitui Southwarkin alueelta, Thamesin etelärannalta Mercury-hotelli. Ihan ok, perussiisti hotelli. Tosin näkymät hotellihuoneen ikkunasta olivat aika ankeahkot ja huonekin oli melkoisen pieni, mutta kyllä sinne mahtui. Ja yllätys yllätys, lähtöpäivänä respan tiskiltä löytyi suomea puhuva työntekijä.

Hotelli sijaitsi 200 metriä kuuluisasta Tate-museosta. Koska olen käynyt jo useamman kerran Lontoossa, mihinkään perinteisiin turistipaikkoihin emme tyttäreni kanssa menneet. Mutta tuo museo oli vielä käymättä ja kun se nyt oli niin likietuisella paikalla, totesinkin, että tuossa museossa vierailu kuuluu ihmisen perussivistykseen.

Mutta joo. En halua vaikuttaa sivistymättömältä juntilta, mutta taide on todella laaja käsite... Vanha sanonta, että "tuohon pystyisi pikku lapsikin", piti kyllä paikkansa. Mutta sehän taiteen pointti onkin, että uskaltaa ja rohkenee tehdä, mitä haluaa ja myy sen vielä taiteen nimellä.

William Green (1934-2001) Untitled 1958
Lucio Fontana (1889-1968) Spatial Concept "Waiting" (1960)
Kukin muodostakoon oman käsityksensä näistä tauluista. Tuo alapuoleinen taulu on kangasta, johon on tehty viilto... Ja selostuksen mukaan sitä on suunniteltu ja hahmoteltu pitkään...

Muutoin Lontoo on muodostumassa lasitornien hallitsemaksi kaupungiksi. Aluksihan Lontoota yritettiin pitää matalana kaupunkina, mutta nyt suunnitelmat ovat muuttuneet. Ja paljon siellä rakennettiin uutta.



Lontoon korkein rakennus, The Shard tai Shard London Bridge, sijaitsi myös hotellimme lähellä. Rakennuksessa on 87 kerrosta ja se on yli 300 metriä korkea. Muuten kaupunkikuvaa hallitsivat lukemattomat nostokurjet ja uutta kiiltävää Lontoota rakennetttiin.


London Eye ei ole minua varten...


Ja geokätköilysaldokin kasvoi viidellä, kun kumpikin puoli Thamesin rannasta tuli käveltyä.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

London calling

Ihana viiden päivän pikapyrähdys Lontooseen on takana. Lontoo oli kuten aina ruuhkainen, meluisa ja turisteja täynnä oleva kaupunki. Mutta kuitenkin niin ihana. Nyt vain huomasin, että shoppailu ei taida olla enää minua varten. Mukaan lähti vain kaksi puseroa ja yksi mekko. Muuten nautin kaupungin hulinasta pääosin ulkoilmakahviloissa istuskellen, tyttären shoppailessa koko nuoruuden innolla.

Päivät kuluivat kuitenkin vauhdikkaasti musikaalien ym. täyttäessä tyhjäksi jäävät hetket. Joten viidestä päivästä vain kolmena söimme kunnolla. Yhtenä päivänä söimme pikaruokana hotellin lähitienoilta tortillat. Jotka olivat kyllä niin isot ja täyttävät, että kumpainenkaan meistä ei jaksanut syödä omaansa loppuun. Yhtenä päivänä jäi ruokailu kokonaan välistä... Hyvä vaan, hotellin aamupalalla ja cafe lateilla jaksaa yllättävän pitkään.

Kuningattaren syntymäpäivänä kävimme syömässä Covent Gardenin lähistöllä olevassa Jamie Oliverin Jamie´s italian -ravintolassa. Paikka on kuulemma yleensä aina täysi ja olimmekin varautuneet jonotamaan pöytää. Mutta saimme suosiolla heti mukavan pöydän. Ruoka oli kyllä pienoinen pettymys. Todella suolaista, rasvaista ja öljyistä. Ei vastannut minusta ollenkaan ao. henkilön tv:ssä mainostamaansa yksinkertaista ja terveellistä ruokaa.


En muista tarkkaan ruoan nimeä, mutta jotain läskistä sianlihaa tuo oli, sisällä supersuolaista lihatäytettä. Lisänä öljyiset kasvikset. Parsaa, pinaattia, oliiveja ja paprikaa.

Yhden päivän ruokailupaikasi valikoitui Garfunkel´s St. Paulin katetraalin nurkilta.  Perinteinen fish and chips -annos muusatuilla herneillä ja majoneesilla. Ei jäänyt nälkä, kun alkupalana söin viisi brusettaleipää.


Reissun paras ateria syötiin samalta seudulta löytyvästä Burger&Lobster -paikasta. Ravintolassa ei ole ollenkaan ruokalistaa, tarjoilija vain kertoo kolmen erilaisen "burgerin" sisällön. Ja jokainen annos on saman hintainen, 22 puntaa. Alkupaloja, juomia ym. varten löytyy kyllä ruokalista. 



Eli salaattia, burgeri hummerilla ja ranskikset. Tarjoiltuna peltiseltä lautaselta, jonka päällä oli tuo voipaperi. Siistiä ja hygieenistä.

Kaikki nuo kolme ateriaa maksoivat ruokajuomineen kahdelta hengeltä alkupaloilla tai ilman, noin 50 puntaa, eli siinä 60 euroa. Krakovassa samalla summalla olisi syönyt 4-5 henkilöä. Rahaa olisi varmaan jäänyt vielä säästöönkin. Mutta eihän lomalle kannata lähteä pihtailemaan. Pihtaillaan sitten kotona. Ja muuhun ruokailuun ei sitten mennyt yhtään rahaa. Hotellin aamupala, full enghish breakfast, kantoi pitkälle.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Alkukesä

Alkukesä on minulle aina vähän sellaista leijumisen aikaa. En oikein tiedä, mille alkaisi. Olisi paljon tehtäviä hommia, mutta aina on jokin tekosyy lykätä niitä myöhemmäksi. Huomenna olisi kyllä tarkoitus aloittaa siivous. Tuntuu, että joka paikaan mihin kosken, löytyy kasapäin koivun ja männyn siitepöyä. Minäkin, joka en ole oikeastaan millekään allerginen, sain silmäoireita tuosta koivun valtavasta siitepölymäärästä. Yksi ilta katsoessani ulos, ajattelin, että missä palaa? Mutta tuo "savu" olikin vain koivun siitepölyä, jota tuulenpuuska irroitti norkoista. Harmi, kun en saanut siitä valokuvaa.

Kesäkeittiökausi on jälleen alkanut mökillä. Mutta miksi kaikki grillattavaksi tarkoitetut pihvit ovat rakenteeltaan lähempänä kengänpohjaa kuin ihmisravintoa? Päätimme Aviokin kanssa, että lihan grillaaminen saa meidän osaltamme olla ohi. Jokainen tänä alkukesänä ostettu grilliliha on ollut aivan kamalaa, sitkeää ja jänteikästä. 




Kreikkalaista salaattia, kurkku-kermaviilikastike kalalle ja täytettyjä herkkusieniä. Kokeeksi ostin tuota Starbucksin valmiskahvia. Ihan juotavaahan tuo oli. Herkkusieniin valkosipulia, oman maan ruohosiopulia ja juustoa.




Kasvatuslaatikoista pilkistää jo salaatti. Kesäkukat on ostettu. Ja ensi viikolla tyttären kanssa Lontooseen!

Mutta. Olette varmaan lukeneet noista Oulun vauvasurmista. Ja kamlaa on, että minä tunsin tuon naisen... En läheisesti, mutta kuitenkin tiedän hänet ulkonäöltä. Ja olihan hän oppilaani vuosien takaa. Tuo tieto kyllä pysäytti kuin pommi ja pisti miettimään. Siis miten hän on voinut tehdä nuo teot? Ensinnäkin synnyttää viisi lasta yksinään ja vielä piilottaa ruumiit? Tuo mukava, kaunis ja sosiaalinen nainen... Jotain on niksahtanut jossain vaiheessa tosi pahasti päässä. Entä hänen vanhempansa...? Tässä on nieltävää vielä pitkäksi aikaa.