sunnuntai 31. elokuuta 2014

Täysin palvellut

Viikonloppuna vietettiin mökillä venetsialaisia. Se on sitten tuo Etelä-Suomen rannikkokaupunkien juhla levinnyt tänne pohjolan syrjäseuduillekin. Ilmakin lämpeni mukavasti iltaa kohden.

Kun istuskelin ulkona nauutimasta kauniista ilmasta, kuulin suhahduksen. Ja oho, isännän viiri lennähti lipputangosta pois. Onneksi rannalle eikä veteen.


Viiriä tarkastellessani huomasin sen lukko-osan kerta kaikkiaan kuluneen poikki ja rikki. Ja muutenkin lipun kangas on jo aika rispaantunutta. Kerran olen tuolta häntäpäästä katkaissut semmoisen 20cm pois ja korjannut lipun. Mutta nyt se on uudelleen rispaantunut. Enää sitä ei voi lyhentää, muutoin sen muoto kärsii.

Mutta tapahtumassa on jotain maagista. Lippu tipahtaa tangosta venetsialaisten aikaan, juuri silloin, kun mökkikausi päättyy. Mitähän tuo tapahtuma oikein tarkoittaa...? Enne jostakin...?

Viiri on kyllä täysin palvellut. Ikää sillä on varmaan tuollaiset 40 vuotta. Joten ensi kesänä on uuden isännän viirin aika!


torstai 28. elokuuta 2014

Projekti, ikuisuus sellainen

Joskus viime maaliskuussa työhuoneen Lundia kirjahyllyn kaapinoven yläsarana meni poikki. Ovi pysyi jotenkin paikoillaan, kun sen tuki toista ovea vasten. Kesäkuun alussa sain itseni ao. liikkeeseen ja ostin uuden saranan, kannattaa kuulemma vaihtaa kumpikin sarana, ylä- ja alasarana, samalla kertaa. 

Mutta voi jösses sentään! Me ollaan Aviokin kanssa kumpikin samanlaisia "remppamiehiä", eli ei mitään aavistusta asiasta, miten sen kuuluisi mennä. Osat kyllä ruuvattiin paikoilleen, mutta ovi ei istunut saranakohdasta hyvin, vaan jäi sentin ilmaan. Ei hyvä. Ja oikeanlaista ruuvimeisseliäkään ei löytynyt ja ruuvaamisen seurauksena ruuvien päät kuluivat sileiksi. No, sitten katsoin netistä, ja siellähän olisi ollut asennusohjeet saranalle. Mutta hikeä ja kirosanoja oli kulutettu tuossa vaiheessa jo sellainen määrä, että annettiin homman olla. Kun ne ruuvaamiskelpoiset ruuvitkin loppuivat kesken.


Eli se kirjahyllyn romukaappi. Vanhoja todistuksia, taloyhtiön papereita, järjestelemätön postimerkkikokoelmani, kynsisakset, pattereita, joulupaperia...


Irronnut ovi on odottanut asentamista lattialla jo liki 5 kuukautta. Maalarinteipit ovessa muistuttivat minua siitä, että ovi repsottaa avattaessa yhden saranan varassa.

Ja nyt sitten katkesi alasarana myös vasemmanpuoleisesta ovesta, kuten yläkuvasta näkyy. En (tai emme) ala asentamaan uusia saranoita! Oli niin kauhea kokemus tuon edellisen oven korjausyritys. Irroitetaan tuo toinenkin ovi. Vai Remonttireiskako tässä pitäisi tilata? Joten hyllyyn jää jäljelle kaksi kaappia. Yritän siirtää nuo romukaapin tavarat niihin ovien taakse ja katsoa, josko niissä olisi jotakin, mikä kelpaisi olla avohyllyllä.


Meillä kirjahylly on kirjahylly. Yhdellä tasolla on "mökkikori" ja tilaa päivittäisille tavaroille, kuten avaimille ym. Ja taas alkaa kerääntymään kirjoja toisten päälle. Niillekin pitäisi saada hyllytilaa. Vasemmassa reunassa on se itse asennettu sarananpuolisko. Grrr...

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Syksy tulee

Syksyn tulee taas, aivan kuten ennenkin. Nyt ehkä viikon ajan on täällä pohjolassakin pitänyt sytyttää illalla valot. Mökilläkin on kymmenen jällkeen sen verran pimeää, että voin pistää kynttilät palamaan noihin edellä mainostamiini lyhtyihin. Mutta aamuyöstä käydessäni pikkulassa oli jo ihan valoisaa, ja puhaltelin lyhdyt sammuksiin siinä neljän maissa. Ensi viikonloppuna olisi sitten venetsialaiset.


Ja ruokavalioon tulivat jälleen wokit. Minä kyllä pärjäisin pelkillä kasviksilla, mutta Aviokin toiveesta pitää mukana olla vähän lihaa.


Ujo tyttöporkkana... luomuviljelijä serkkuni maasta.


Kanttarelleja mökin pihapiiristä...


Lisäksi sipulia, sipulin varsia, perunaa, parsakaalta ja ruokakermaa. Nam. Niin ja mausteita, chiliä ym. Ja sitä jauhelihaa...

Näin tänään kaupassa jokunen vuosi sitten ohjaamaani aikuisopiskelijaa. Hämmennyin. Hän teititteli minua... Sitä ei ole varmaan tapahtunut koskaan...



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Stailausta

Olen tässä koko kesän käynyt kerran viikossa äitini luona. Samalla hoidan kauppa-asiat. Joten on tullut paikallinen jätti-Prisma tutuksi. Jostain syystä itse suosin K-kauppaa. Mistähän tuo johtuu? Ehkä siitä, että K-kauppa on aina ollut lähikauppani. Mutta Prismassa on ollut tosi halpoja tomaatteja koko kesän. Liki euron kilolta halvempia kuin K-kaupassa. Muutenkin tuo kauppa vaikuttaa aika edulliselta.

Ja minä olen "aina halunnut" mökille syksyn illoiksi isoja kynttilälyhtyjä. Ja pam! Tuolla Prismassa niitä sitten oli.



Eli ostaa paukautin niitä sitten kolme kappaletta... Lähempi tarkastelu mökillä osoitti, että lyhdyt ja kynttilät olivat valmistettu Liettuassa. No, en kait kuvitellukaan saavani näitä kotimaassa valmistettuina. Mutta että kynttilätkin sattuivat olemaan liettualaisia, kun ne vain äkkiseltään hyllystä otin. Siihen kait se kaupan edellisuus nykyään perustuu. Ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saa.

torstai 7. elokuuta 2014

Naismuisti

En todellakaan muista, milloin kuumat ilmat ilmat olisivat jatkuneet yhtäjaksoisesti näin pitkään. Siis kuumat, ei lämpimät. Kuten jo kommentoin edellistä kirjoitustani, kuinka pitkä aika se nais- tai miesmuisti olikaan?

Töissä on aivan kamalaa. Siellä on ilmanvaihto, mutta se ottaa vaihdettavan ilman ulkoa ja kun ulkona on siinä +30°C, niin voi vain kuvitella, kuinka ahdistava ilma on sisätiloissa. Eilen niin minä kuin usea työkaverini valitteli ihan oikeasti olevansa pahoinvoiva. Ajatus ei luista ja hiki valuu puseronselkää ja kainaloita myöten. Niskahiukseni ovat jatkuvasti liimautuneena niskaan. Nenänpää ja otsa kiiltelee hiestä. Työmatkapyöräilyn jälkeen iskee valtava jälkihiki...

Kotona pitää ensi kesänä harkita vakavasti jonkinlaisen ilmastointilaitteen asentamista. Pöytätuuletin meillä on, mutta se on vain kosmetiikkaa. Olen aina sanonut, että rakastan auringonpaistetta ja lämpöä, mutta liika on liikaa. Sisälämpötilan ollessa noin +32°C, nukkuminen on todella hankalaa. Viime yönäkin heräsin monta kertaa hiestä märkänä.

Toisaalta, ei tämä kauan enää kestä...


Ostin silikonimuotin ilahduttamaan aamuja. Minä en "aurinkomunista" piittaa, mutta enempi kuntoileva Aviokki syö niitä mieluusti.


Anopin samettiruusut. Tämäkin on oikestaan ihan sievä kukka.