sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Milloin on kevät...?

Kun isäni kuoli kahdeksan vuotta sitten, kävin äitini luona joka toinen viikko. Kun äitini kunto heikkeni, kävin äitini luona viikoittain. Nyt käyn kaksi kertaa viikossa. Joskus mietin, kuinka huonoon kuntoon ihminen voi mennä ja vielä vaan henki pihisee? Onneksi apuun saatiin kotisairaanhoito, joka käy äidin luona aamuin illoin. Minä hoidan kahden perheen talouden, kauppa-asiat ja muut hommat. Ennen niin toimivasta ihmisestä on tullut täysin toimintakyvytön. Kyllähän minä sen ymmärrän. "Soita sinä sinne..." Ja minä soitan. Mutta samalla mietin, minkähänlainen vanhuus minulla on? Jos yleensä elän sinne saakka.

Mutta painonpudotus? Olen käynyt vaa´alla uskollisesti joka aamu. Paino seilaa tasaisesti 64 - 65 kilon välillä. Tänään aamupaino oli 64,2. Ihan hyvin, ottaen huomioon, että perjantaina oli "ilmaisen viinan bileet" ja seisova pöytä. (No, ei ollut häävi... Ja paukutkin olivat laimeita 😂). Mutta tosissaan painon pitäminen tavoitelukemissa vaatii ainakin minulta työtä ja tarkkailua. Paljoa en dietin jälkeen ole lisännyt ruokavaliooni. Silloin tällöin tukevampi luonas.


Joskus herkuttelen ja käyn sushilla... Minä en sitten millään opi käyttämään niitä syömäpuikkoja. Tekisi mieli ottaa mukaan oma haarukka. Ja en kertakaikkiaan pysty syömään tuollaista palasta kerralla. Sitten se hajoaa, kun puraisen sitä.

Pari viikkoa sitten voitin hirvipeijaisista noin kilon painoisen hirvipaistin. Tänään tein siitä hirvipataa. 

2 sipulia
3 porkkanaa
3 paprikaa
2 kynnetöntä valkosipulia
1 chili
2 lihaliemikuutiota
50 g voita
mustapippuria
viherpippureita
suolaa
vettä (jota minulla tuli aivan liikaa)

Pilko hirven liha kuutioiksi. Paista pannulla pinnat kiinni. Pilko kasvikset reiluiksi paloiksi. Lisää voita, koska hirven liha on lähes rasvatonta. Anna muhia uunissa 170°C kaksi ja puoli tuntia.



Oishan tuohon voinut lisätä vaikka mitä katajanmarjoista lähtien, mutta näitä nyt sattui olemaan saatavilla. Tuli hyvää ja mureaa.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Loppurutistus

Yli puoli vuotta tässä ollaan siis dietattu. Monet sanovat, että pelkkä elämäntapamuutos riittää laihtumiseen. Ja höpö höpö. Tai sitten se laihtuminen kestää vuosikausia... Minä olen siis ollut ihan rehellisellä dietillä. Harkinnut mitä olen syönyt ja kieltäytynyt herkuista. 

Ja oikeastaan ihan hyvin on mennyt. Nälkä ei ole ollut ja mielitekoja ei ole ollut. Näinhän se on aina ennenkin minulla ollut. Mutta. Pikkuhiljaa tämä urakka tulee päätepisteeseen. Olen päättänyt, että se luku on 65 kiloa. Ei tämän ikäisen naisihmisen tarvitse enää näyttää miltään luuviululta teiniltä. Bmi jää pikkuisen yläkanttiin, mutta mitäs siitä.


Mutta mitä sitten? Miten saan painoni pysymään niissä lukemissa? Vakaasti olen päättänyt käydä vaa´alla joka päivä. Vaikka sitten reilummankin syömisen jälkeen. Ja palata nopeasti ruotuun. Nyt kimmokkeena toimii se, että työpaikan Verkkopuntariryhmä kokoontuu vielä kerran ensi maaliskuussa. Jospa silloin normaali syöminen olisi jo kuvioissa. Ja se painonhallinta.


Ei se näy olevan helppoa kenellekään. Huomasin, että tämä suurella kohinalla ja julkisuudella laihduttanut Raakel "Raksun remppa" Lignellkin oli palautunut lähes entisiin mittoihinsa. Lehden otsikon mukaan joku sairaus oli aiheuttanut tämän. No joo, vaikka on sairas, voi sitä silti harkita mitä syö. Anteeksi. Mutta tämähän osoittaa vain sen, kuinka vaikea kauan ylipainoisena eläneen on tottua uuteen, hoikempaan elämään.

Mutta kyllä tässä minulla vielä toista kuukautta menee, jos vauhti pysyy tällaisena. Liikuntaa voisi tietenkin lisätä, mutta satunnainen työmatkapyöräily ja geokätkeilykävely saavat riittää. Ja heh, aion ilmoittautua kansalaisopiston valokuvauskurssille. Jos nyt syksyyn ei mahdu, niin sitten kevään kurssille.

.... En mahtunut kurssille. Otetiin 16 ja olisin päässyt varasijalle 33... Ja se kurssi olikin koko vuoden mittainen. Ensi vuonna pitää olla nopea.

lauantai 13. elokuuta 2016

Elokuu

Hupsis! Sekö on jo elokuu... Tämä kesä... huh huh. Sen verran voin kertoa, että äitini on ollut koko kesän sairas. Olen ravannut äitini luona jopa pari kolme kertaa viikossa. Nyt kun työ ovat taas alkaneet, käyn vain viikonloppuisin. Konona en ole saanut aikaiseksi oikein mitään. En kesäparveketta, en ole siivonnu (pakko kohta...), en jaksanut päivittää blogia.

Alkukesällähän me kävimme Kilpisjärvellä. Nyt sitten tuntui, että ennen töiden alkamista minun on vielä pakko päästä jonnekin, jossa pääsen eroon näistä jokapäiväisistä ympyröistä. Niinpä piipahdimme parin yön reissun Saariselälle.


Ihan pakko oli koukata Pelkosenniemen kautta ja käydä katsomassa tämä taideteos. :) Vaikka kylä ei ole iso, ajoimme silti ensin tämän ohi. No joo, onko tämä nyt sitten naivistinen? Kyllä tämä silti asiansa ajaa.

Saariselällä yövyimme Holiday Club Saariselässä. Aika kämänen paikka ja parhaat päivänsä nähnyt hotelli. Mutta väkeä siellä oli enemmän kuin alkukesän reissun yhdessäkään hotellissa.




Sen ajan, mitä kerkesimme siellä olla, kulutimme kävelemiseen luonnossa. Mainioita vaellureittäjä sieltä löytyikin. Vaihtoehtoja oli useita. Saariselän kappelinkin kävin katsastamassa. Täytyy sanoa, että tuon parempaa alttari"maalausta" en ole koskaan nähnyt. Mutta mielestäni Saariselkä ei ole lappia. Tai no onhan se, mutta puusto ym. on melkein samanlaista kuin täällä "etelässä". Ja poroja tietenkin oli. Paluumatkalla kohtasimme poron vielä 50km ennen Oulua. Tämän perusteella siis minäkin asun melkein lapissa...

Painonpudotus? En ole livennyt, vaikka paino on junnannut kohta kolme viikkoa samoissa lukemissa. Mutta ensin tuo reissu, sitten kolme vierailua/vieraita meillä... ja mitähän vielä. Mutta ensi keskiviikoksi odotan jo alempia lukemia. 


Itsekasvattamia minitomaatteja.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Uusi kone!

Ostin sitten tämmöisen koneen talouteen:


coline Apple Peeler (Claes Ohlsonilta). Hinta alle 20 euroa. Ja on kyllä joka euron arvoinen. Kuorii omenan kuoren just tuommoiseksi ohueksi nauhaksi ja kaupan päälle vielä siivuttaa omenan.

Ystäväni pisti laitteesta kuvan Instagramiin ja minähän innostuin siitä heti. Yksi syy on se, että en ole syönyt omenia varmaan kymmeneen vuoteen. Nehän ovat periaatteessa ihan hyviä ja halpojakin, mutta ei vain ole tullut ostettua. Niin, ja tällä voi kuoria myös perunan...

Muuten sadeilmat eivät ole olleet mitenkään mielialaa nostattavia. Viikonloppuna kävimme mökillä, mutta siellä oli niin kova tulva, että lähdimme samantien takaisin. Ei se tulva niin olisi haitannut, mutta kun en tiennyt, oliko se nousussa vai laskussa. Ei olisi huvittanut jäädä tulvan saartamaksi.


Mutta kasvatuslaatikot ovat tykänneet kosteasta ja lämpimästä kelistä.


Takana rucolaa, kehäkukkaa, akilleijaa ja tuoksuhernettä. Edessä persiljaa, salaattia ja tilliä.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Lomakilot

Perinteinen lapin reissu on sitten tehty. Kait sitä voi jo perinteiseksi sanoa, kun toisen kerran takee saman tyyppisen reissun. Reissu tehtiin ihan samalla kaavalla kuin viime vuonna. Levi, Saana, Ylläs. Ensi vuonna sitten vaihdetaan lapin toiselle reunalle. Saariselän suuntaan ja Utsjoelle.

Matkalla pohjoiseen sateli melkein koko matkan. Samoin myös illalla Levillä. Joten eipä paljoa ulkoiltu. Etukäteen olin miettinyt syömisiäni ja päätin, että pikkuisen saa herkutella. 


Alkupalaksi otin Sokos hotelli Levin Kiisa ravintolassa riimiporoa. Tämä oli ehdottomasti reissun paras annos. Pääruoaksi söin lohisalaatin. Annos oli niin iso (ja suolainen), että en jaksanut/pystynyt syömään kaikkea.

Seuraavana päivänä sitten kohteeseen eli Kilpisjärvelle. Ja ilmakin parani. Tuo Lapland hotellien ketjuun kuuluva Kilpis hotelli on mielestäni tosi symppis. Jotkut moittivat sitä vanhanaikaiseksi ja televisiokin oli jostain 70-luvulta. Me majoituimme "paritalo" mökkiin, koirahuoneistoon. Ja tuo huoneisto oli siisti, mikä minusta on tärkeintä.

Mutta sitten siihen, että hotellit ketjuuntuvat ja ovat ihan identtisiä esim. ruokalistoiltaan. Ensimmäisenä iltana söimme Kilpiksen ravintolassa. Minä en löytänyt oikein mitään mukavaa ruokalistalta. Samoin Aviokin liha-annos oli sitkeää. Olisi pitänyt huomauttaa asiasta tarjoilijalle, mutta ei vain viitsinyt... Sama mukava homppeli tarjoilija kuin viime vuonnakin :)


Alkupalaksi jälleen poroa. Pääruoaksi otin rapusandwichin. Mukana tulleisiin ranskalaisiin en koskenutkaan. Ja leipääkin jäi. Vaikka periaatteessa en tee lomalla ruokaa, päätimme, että seuraavana päivänä teemme itse mökissä ruokaa.

Seuraavana päivänä sitten itse matkan päätavoitteeseen eli Saanalle kiipeämiseen. Ilma oli mitä mainioin. Puolipilvinen ja lämpöä sellaiset +20°C. Tiesin, että kiipeäminen on rankkaa, mutta niin rankkaa...


Alussa huipulle johtaa 748 porrasta. Jossain sanottiin, että portaiden pituus on kaksi kilometriä. Voi hyvinkin pitää paikkansa. Portaiden jälkeen sitten vielä kaksi kilometriä kivikkoista polkua eteenpäin. Maisemat olivat kyllä mahtavat.



Mutta mitä ylemmäs kiipesimme, sitä voimakkaammaksi tuuli yltyi. Ihan oikeasti tuuleen pystyi "nojaamaan". Tuulen nopeus oli kuulemma yli 20m/sek. Eräs kokeneempi vaeltaja kääntyi ennen varsinaista huippua takasin ja niin teimme mekin. Ja se oli hyvä se. Alaspäin tullessa nimittäin uuvuin ihan totaalisesti. Jos olisimme käyneet ihan huipulla (jäi vajaaksi 800 metriä), niin en tiedä, miten minun alastuloni olisi käynyt. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa töpöttelin alas rinnettä. Mutta hetken istuttuani alhaalla ja odotellessani autokyytiä, olokin koheni. Mutta vieläkin, viikon kuluttua, tuo nousu ja lasku tuntuu jaloissa. 

Ja illalla ei ollut yhtään nälkä. Söin yhden Avioikin ostaman ribsin, se riitti. Ja kyllä oli mahtavat löylyt Kilpisen rantasaunassa! Uimapukua ei tullut mukaan, joten uinti jäi. Harvoin varmaan tarkenee istuskella saunan kuistilla samaan malliin kuin tuolloin. Paikalliset puhuivat helteestä.

Ja viimeinen etappi oli siis Ylläs. Hotellihuone oli kyllä ihan mukava, mutta kun siinä ei ollut minibaaria, jonka olisin tarvinnut jääkaapiksi. Vein sitten respaan tulisiksi ostamani lohet ja pateet ja käskin pistämään johonkin jääkaappiin.

Illalla taas ravintolaan. Lapland hotelli ketjun ravintolaan. Tylsä sama ruokalista. Väkisin söin rautua. No joo. Mutta hotellien runsaat aamiaiset ja kolmen päivän ravintolaillallinen saivat aikaan sen, että kotona punnitessani paino oli noussut 600 grammaa. Ei hirveästi, mutta nyt nuo lomakilot on pudotettu :)



sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Lomareissulle!

Katsoin juuri kotimaisen elokuvan "Lomalla" ties kuinka monetta kertaa. Tuli vaan mieleen, että Kanariat ja Kreetat on nähty niin moneen kertaan. Viime kesänä kävin siis liki 40 vuoden tauon jälkeen lapissa, Kilpisjärvellä. Ja ensi viikolla lähdetään sinne uudestaan. Saana on valloitettava! (Ellei sada kaatamalla, mutta sitten autoillaan Norja puolelle.) Kyllähän aurinkolomissa on puolensa, mutta mutta... Olen tehnyt geokätköilysuunnitelman ja varautunut ei-niin-mukavaan säähän. Saa nähdä, mitä tapahtuu. Ja koirille on hommattu lemmikkieläinpassit.

Kuva viime vuodelta

Pikkuisen olen miettinyt syömisiä. Hotellin aamupala ja päivällinen. Toisaalta on mukava tietää, että saa jotain herkullista. Jos paino nousee, niin sitten palataan entiseen. Tai tietenkin palataan.

Tänä vuonna en ole yksinkertaisesti jaksanut paneutua parvekkeen kesäsisustamiseen. Parit amppelit ostin. Tuo lila kukka tuossa valkoisten petunioiden ja miljoonakellojen (?) keskellä on kyllä vihoviimeinen kukka. Tiputtaa jatkuvasti kuolleita kukkia lattialle (tekee kyllä uusiakin reippaaseen tahtiin).




Ja minitomaatikin on, mutta en edes tiedä sen nimeä. Jotenkin ostotilanteessa sekoilin ja en muistanut kysyä sen nimeä...

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Salaattia!

Enpä ole pitkään aikaan tehnyt salaattia. Yksi syy siihen on nämä kauppojen yleistyneet salaattibaarit. Joku tuttavani sanoi niitä bakteeripesäkkeiksi, mutta jos näin on, niin minusta ne vain vahvistavat vastustuskykyä. En ole ollut sairas. Salaattibaareissa on se hyvä puoli, että voit ottaa pikkiusen sitä ja tuota. Ei tarvitse ostaa isoa määrää mitään haluamaansa ainetta.

Ja kun itse tekee salaattia, siitä tulee ainakin minun tekemänäni aika iso annos. Ja se loppu lätkistyy sitten sinne kulhon pohjalle. 

Minä en oikeastaa tee koskaan muunlaista salaattia, kun kreikkalaistyyppistä salaattia. Tänään laitoin salaattiin:
- ruukku Ruustiinnan salaattia (lehden päissä mukava punertava sävy)
- kaksi pientä kevätsipulia varsineen (vai kesäsipuliako ne ovat?)
- kolme tomattia
- pienehkö kurkku
- kourallinen mustia kivellisiä oliiveja
- aitoa kreikkalaista fetaa
- grillattua kanaa (Ostin eilen mökille broilerin minuuttipihvejä. Annoksesta jäi yli monta filettä. Niissä oli marinointinesteessä korianteria. Minulle korianteri "iskee vastaan". Mutta noissa grillatuissa kanafileissä se maistui jopa mukavalta.)


Sitten Felixillä on semmoinen jugurttipohjainen salaatinkastike, jossa on puolet vähemmän kalareita, kuin öljypohjaisissa. Sitä sitten tuohon päälle! Nam!

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kesä alkakoon!

En ole koskaan ollut varsinaisesti dietillä kesällä. Vai elämäntapamuutokseksiko sitä nykyään kutsutaan? Kevät on ollut kiireinen. Monet minulle tärkeät rutiinihommat, kuten kesäkukkien laittaminen parvekkeelle, on vielä tekemättä.


Tälle keväälle sattui vielä normaalia enemmän sellaisia juttuja, joissa joudun poikkeamaan omasta tutusta ruokailurytmistäni. Illanviettoja, koulutusta, työmatka. Mutta siitä huolimatta paino on pudonnut. Olen kait oppinut valitsemaan viisaasti esim. seisovasta pöydästä. Valitsen sieltä aina "mukavia juttuja", perunat ym. ohitan autuaasti.  Ja en ole syönyt mitään makeaa ollenkaan. Jälkiruuat ja pullat ovat kiellettyjen listalla.


Siivosin tuosta painonpudotuspalkista viikottaiset pudotukset pois ja jätän sinne kuukauden jälkeen aina vain yhden kuukausittaisen tuloksen. En tiedä, yritänkökään päästä alle 25 BMI:n...? Sen näkee. Mutta jälleen kerran olisi vakaa tarkoitus pitää se paino sitten siinä, mihin nyt ikinä pääsenkään. Kuitenkin lopputuloksen pitää alkaa kuutosella.

Jotain olen sentään saanut aikaiseksi. Vein eilen kaikki matot pesulaan. Siivuos on sitten ensi viikolla. Ja pesin kaksi ikkunaa plus niiden verhot.


Makkuhuoneen ikkuna on pitkälle syksyyn raollaan. Nyt sieltä löytyi kärpästen hautausmaa. Eikä tuossa vielä kaikki...

Ja nyt olisi vielä yhdet ylioppilasjuhlat. Sallin itselleni yhden suolaisen, ehkä kaksi. Mutta ne korvaavat sitten päivällisen.


Tällainen työmatka jossain Tuusulan korvessa. No, vähän vaan kehä kolmosen pohjoispuolella :)

lauantai 7. toukokuuta 2016

Hyvä marinadi lampaalle

Kun tuossa muutama kirjoitus sitten manasin, että lammas on aina lammasta, päätin kokeilla vielää uudemman kerran sen valmistamista. Aluksi ostin karitsan sisäfilettä. Hyvää mutta aika hintavaa. Sitten ostin karitsan ulkofilettä. Ja ihan omasta päästä kehittelin sille marinadin.

loraus coca-colaa (tätä on eniten)
loraus soijaa
loraus öljyä
(loraus balsamico viinietikkaa)
kuivattua rakuunaa
suolaa
chilijauhetta
murskattua valkosipulia maun mukaan (pistin yhden kokonaisen)

Pistä lampaat marinadiin vähintään 12 tunnin ajaksi. Grillaa. Voitele marinadilla grillaamisen aikana. Nam. Niin mureaa. Samalla marinadilla voit kostuttaa myös kesäkurpitsaa.



lauantai 23. huhtikuuta 2016

Parsapiirakka ja CITO

Blogilistani blogissa "Kaikki äitini reseptit" oli eilen maukkaan tuntuinen parsapiirakan ohje. Niinpä päätin kokeilla tuota piirakkaa heti tänään. Mutta minulla oli kiire Sonnisaaren CITO:on (Geokätkeilijöiden tapahtuma, jossa siivotaan joku paikka. Minä en periaatteessa muiden roskia siivoa. Vien aina omat roskani mukanani pois. Mutta tällä kertaa päätin luopua periaatteestani. Ja saihan siitä yhden löytöpisteen ja matkamuiston :). 

Niinpä kirjoitin osotoslistan Aviokille. Huoh. Pitihän se arvata, että joku menee pieleen. Raaka-aineina oli mm. kevätsipulia. Olen nähnyt lähimarketissa ihania, pieniä sipuleita. Mutta. Mieheni toi valmiiksi pakatun, pussissa olevan kevätsipulinipun. Puolet versoista oli ihan lätkyjä. Ja sitä sipuliosaa niissä ei ollut lainkaan. No, erottelin sopivat versot ja puolet biojätteeseen. 


400 - 500g ohutta vihreää parsaa
(Minun parsanipussani ei ollut aivan niin paljon, joten lisäsin muutaman tangon säilöttyä valkoista parsaa. Kuorin myös vihreät parsat, alkuperäisessä ohjeessa niitä ei kuorittu)
4 - 5 vartta kevätsipulia
5 munaa
2 dl kevytkermaa
250g voimakasta juustoraastetta (käytin punaleima Emmentaalia)
1/4 tl valkopippuria (roiskin kyllä sitä reilummin)
1/2 tl suolaa

Voitele vuoka öljyllä, 175°C tunti.

Mikä piirakasta puuttuu? No perinteinen pohja. Mutta tämmöisenä versiona piirakka käy karppaajille ja keliaatikoille. Parsat pehmenivät hyvin pitkän paistojajan aikana. En sitten tiedä kalorimäärästä. Ainakin juustossa on kaloreita ja kevytkermassa. Mutta muissapa aineissa niitä ei juuri olekaan. Ja tuli kyllä hyvää. Söin reiluhkon siivun... Mutta muuta en tänään juuri olekaan ehtinyt syödä. CITO:ssa oli perinteisesti pöydät täynnä syötävää. Otin vain lasin vissyvettä.




Orkidea-aika, vuoden eka Saint Paulia ja kevätkukka asetelma partsilla.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Lenkille mars!

...kunhan vain ilmat olisivat edes kohtuullisia. Vaan eihän kunnon lenkkeilijää ilmat haittaa. Paisi minua hiukan. Mutta sanoihan aikanaan joku huippujuoksijammekin, että hän huomasi uran olevan loppusuoralla siitä, kun aamulla ulos katsoessa totesi satavan vettä ja lenkille lähteminen tympäisi.

Viime viikolla viimeisenä Hullujen päivien tarjouksena oli osta kolme, saat halvimman ilmaiseksi. Tarvitsin tosiaan kävelykengät ja lenkkarit. Edelliset lenkkarini olivat jo ihan "löysät" ja niiden pikakiinnitys ei pitänyt alkuunkaan. Siispä ostin kävelykengät ja lenkkarit. Tosin uusia lenkkareita en ole vielä raaskinut käyttää... (Kuvassa vasemmalla siis uudet lenkkarit ja oikealla vanhat)



Kolmantena tuotteena ostin puseron. Se on kyllä vielä toivotaan toivotaan -osastoa. Olen päättänyt, että kun painan 74 kiloa, kokeilen sitä uudelleen. Oli kamalan vaikea keksiä mitään järkevää kolmanneksi ostokseksi. Ajattelin ostaa yöpuvun, mutta sitten hoksasin sen puseron. Ei se mikään kamalan pieni ole, menee kyllä päälle. Mutta tiedätte kyllä, vähän kittana ja silloin se ei ole hyvän näköinen päällä. Kun lenkkarit ja kävelykengät maksoivat noin 70 euroa kumpaisetkin, niin valitsin myös puseron, joka maksoi 70 euroa. Voitto maksimoitu!


Ihana Katie Heath -narsissi. Kukka on aluksi keltainen, mutta muuttuu vaaleanpunaiseksi pikkuhiljaa.


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kevättä pukkaa

Kevättä pukkaa, kesärenkaat on jo vaihdettu ja ruokailu on hallussa.




Kanacaesar salaatti, avokado ja pari siivua kylmäsavustettua lohta. (Ja kuvan ottamisen jälkeen lorautin tuohon päälle vähän kevyttä ranskalaista salaatinkastiketta. Se antaa makuun lisää kivaa kirpeyttä.)

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Katkarapukasari, nam!

Painonvartijoilla oli aikoinaan ihana katkarapukasarin ohje.  Tähän hätään en sitä ohjetta löytänyt, sen sijaan löysin yhden suosikkiruokabloggarini ohjeista tämän: http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.fi/2016/01/katkarapukasari.html   Ja tuosta sivupalkista tämä blogi löytyykin.


Minun versioni oli tämä:
1 rkl öljyä
1 sipuli
1 tölkki tomaattimurskaa
2 dl valkoviiniä (huuhtelin sillä tom. murska tölkin kasariin)
1 kynnetön valkosipuli
350 g isoja herkkusieniä (olivat muuten kamalan roskaisia... oli työ putsata ne)
70 g pinaattia
1 kasvisliemikuutio
1 pieni pussi isoja katkarapuja
1 iso pussi pieniä katkarapuja
2,5 dl kevytruokakermaa (kolme yrttiä)
suolaa, mustapippurirouhetta ja paprikajauhetta


Sipulit kuullotetaan ensin, sitten sekaan herkkusienet. Annetaan muhia jonkin aikaa. Sitten muut aineet perässä ja katkaravut viimeisenä. Tuli muuten hyvää! Tuosta annoksesta iso mies ja lahduttava nainen söivät reilusti. Ja jäi vielä seuraavalle päivällekin. Tosin katkaravut eivät tykkää siitä.

Eilen oli muuten toinen päivä, kun sain aktiivisuustasot täyteen. Tänäänkin aamusta lähdettiin koko porukalla metsästämään geokätköjä. Askelia ei tullut kuin vajaa 4000, mutta hiki tuli rämpiessä metsässä sohjoisessa lumessa.  

Tämmöistä tänään. Nyt päiväunettaa...

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Eka viikko takana

Yksi viikko on siis takana minulle jo niin tuttua painonpudotusta. Nälkä ei ole ollut (no, joskus, kun en ole ehtinyt syödä) ja mielihaluja ei ole ollut. Tämä on nyt tätä. Aterioikseni ja ateriarytmikseni on muodostunut seuraava:


- Aamupala: kaksi ruokalusikallista (siis sellaista lusikallista, mitä sillä saa kauhaistua) turkkilaista jugurttia, päälle mustikoita ja noin 3/4 dl mysliä. Lisäksi maitokahvi.
- Lounas: (Tämä on nyt vähän vaihdellut. Pääsiäisenä anopilla jne. En viitsinyt mainostaa olevani laihdutuskuurilla...) Pääosin 2 1/2 dl kasvisosekeittoa, lisänä pari lusikallista raejuustoa. Kaupoissa on ihan kivat valikoimat valmiita keittoja. Ja joskus lisänä PIENI leipä. Tai sitten runsas salaatti jossa on vähän lihaa tai kananmuna.
- Illallinen iso runsas salaatti, mukana aina kalaa tai kanaa. Ja ehdottomasti mukana aina puolikas avokadoa. Se antaa mukavan täyteläisen lisän annokseen. Ja on kait terveellistäkin.
- Illalla, jos on kova nälkä (ei ole kyllä ollut) Valion vähäkalorista mehukeittoa.

Vaaka on osoittanut ihan mukavasti alaspäin meneviä lukemia. Paitsi eilen aamulla painoin 100 grammaa vähemmän kuin tänään... Mutta siitä nyt ei kannata huolestua.

Mutta olen yllättynyt siitä, että kuinka "työlästä" on saada päivän aktiivisuustaso täyteen. En ole onnistunut siinä kuin yhtenä päivänä. Laskeekohan ranneke askeleet, jos pidän molemmin käsin ostoskärrystä kiinni?

Vaikka liikunta ei paljoa painonpudotukseen vaikutakaan, tarjoan seliseli -osatoon seuraavaa: rapakelit. Ja koiratkaan eivät pidä kävelystä asfaltilla, joka on täynnä pieniä teräviä kiviä.


Tänään kaupasta lähti mukaan tämä, jaloleinikki. Ostin myös myöhästyneen pääsiäiskukan, vaaleanpunaisen narsissi-istutuksen. Tosin ei se ollut vielä kukassa kaupassakaan, joten kukintaa odotellessa!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Surullinen ilta

En ole mitenkään kamalan uskonnollinen. Kastettu olen, rippikoulun käynyt ja kuulun kirkkoon. Silti eilisiltainen uutinen tuntui tavattoman surulliselta. Yli 200 vuotta vanha, lapsuus- ja nuoruusvuosieni sielunmaisemaan kuulunut kirkko paloi maan tasalle tuhopoltossa. Mikä meitä ihmisiä vaiva?




(Kuvat ovat netistä, en tiedä kuka ne on ottanut)

Ripille pääsin tuossa kirkossa ja vihittykin minut on siellä (no, ero tuli....). Viimeksi istuin tuon kirkon ulkopuolella kirkkotarhassa kuuntelemassa isäni kuolinkellojen soittoa.

Paitsi seinät, palossa tuhoutui koko kirkon sisällä ollut omaisuus. Mm. oman kotikyläni maa- ja kotitalousnaisten solmima vihkiryijy. Ryijyä solmi aikoinaan talkoilla mm. tätini ja isäni sedän vaimo. Ryijy oli aina häissä alttarin edessä vihkiparin seisoessa sillä. Onneksi ryijyn solmijat eivät ole enää näkemässä tätä.

No, elämä jatkuu. Tänään kävimme ensimmäistä kertaa tälle vuodelle katsomassa, mitä kesämökille kuuluu. Hyvää kuuluu. Mökillä söin puolitoista grillimakkaraa. Ja loppu jaettiin koirien kesken. Muutoi olen syönyt "laihduttajan ruokaa". Salaattia, kanaa ym. Paino onkin pudonnut jo ihan mukavasti. Tuloksia sitten keskiviikkona.



Toinen sielunmaisema. Ja linnunpönttökin keväthuollettiin. Sisältä löytyi kaksi kuollutta poikasta. Ilmeisesti viime vuoden alkukesän kylmyys ja hyttyskato saivat aikaan sen. Mutta nyt on taas siisti yksiö tarjolla. Vuokrana haluan kaunista liverrystä kesäaamuina. Mutta pliis, ei ennen viittä :)

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Uusi ihastus

Kävin heti tilaisuuden tullen ostamassa itselleni aktiivisuusrannekkeen. Minä olen vähän koulussa kaikkeen tekniikkaan ja tilastoihin, joten tästäpä oivallinen apu päivän liikuntojen seuraamiseen. Ja tietenkin valkoisen <3

Ranneke osoittaa kuljetut askeleet ja kalorinkulutuksen. Lisäksi se näyttää, kuinka paljon on vielä liikuttava. Niin, ja onhan siinä kellokin :) Kaiken voi tietenkin kytkeä tietokoneeseen ja sinne asiat jäävät muistiin ja niitä voi tarkastella myöhemminkin. Eilen en saavuttanut päivän aktiivisuus-tavoitetta, vaikka liikuin mielestäni ihan kohtuullisesti. Tänään, pitkänäperjantaina ja vapaapäivänä, otin koiruudet mukaan ja lähdin pitkälle lenkille. Askelia kertyi yli 10 000. Aikaakin meni 1h ja 45 min. Kotona vielä lattioiden "spik and span" - moppaus ja paikallaan juoksua kaksi minuuttia. Ja pam! Päivän aktiivissustavoite oli saavutettu, eikä kello ollut kuin 14.00.

Syömiset ovat meneet ihan hyvin. Ihmettelen taas sitä, että kuinka helppoa minun on siirtyä kontrolloituun ruokavalioon. Mutta myös sitä, että miten helppoa siitä on sitten lipsua, kun en koskaan ole pystynyt pitämään tavoitepainoani paria vuotta pidempään. Onko se geeneissä vai luonteessa?

Pääsiäiseksi laitoin taas lammasta. Ja totesin, että ei ole minun juttuni, ei. Ostin kotimaista Tammisen tilan lampaan ulkofilettä. Marinoin fileitä puolittain itse ideoimassa marinadissa, vähän katsoin myös netistä. Eli punaviiniä, soijaa, suolaa, valkosipulia ja yrttejä. Tuoksu oli huumaava. ja kuulemma marinointiin käy halpempikin punaviini. Minulla sattui olemaan 16 euron punkkua...


Ensin nopea paisto pannulla ja sitten 150°C uuniin noin 15 minuutiksi. Kuvassa file näyttää kyllä ihan palaneelta korpulta. Tummuus johtuu marinadista. Ostin myös ensimmäistä kertaa elämässäni raakaa parsaa. Oli kova homma kuoria koko nippu. Oheen tuoresalaatti ryyditettynä fetalla ja oliiveilla. 

Mutta ei. Lammas on lammasta. Osaako joku sanoa, miten siitä saa ihanan murean? Minun fileestäni tuli pikkuisen sitkeä ja villasukka maistui kaikesta huolimatta jostain taka-alalta... Mutta parsat olivat ihania. Parsalle kuuluisi tehdä hollandais-kastike, mutta sehän on puhdasta voita. Ei tällä kertaa.


Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Uusi alku

Minulla on vaakakammo. Kun aloitin tämän blogin, aloitin se tukeakseni laihduttamistani. Tuossa sivupalkissa näkyvätkin vuosien takaiset tulokset. Mutta. Niin vain muutama vuosi on mennyt eteenpäin ja tuntuu, että painoa on taas aivan valtavasti.


Sähköpostiini tupsahti loppuvuodesta ilmoitus työterveyden Verkkopuntari -ryhmästä. Ja minähän ilmoittauduin heti mukaan. Ensimmäiseen ryhmään en päässyt. Mutta sieltä ilmoitettiin, että jos rahoitusta saadaan, niin toinenkin ryhmä voi aloittaa. Ja se toinen ryhmähän aloitti ja minä olen mukana siinä!

Tänään oli ensimmäinen kokoontuminen. Kaikkiaan kasvokkain kokoontumisia on kolme, viimeisin toukokuun lopussa. Ryhmässä on 11 naista ja yksi mies. Aluksi me istuimme siinä naisporukalla ja joku heitti toiveen, että ryhmä olisikin vain naisille. Onhan tässä naisena olemisessa paljon asioita, jotka vaikuttavat painonhallintaan ja välttämättä niitä kaikkia ei halua sanoa ääneen miesten/miehen kuullen. Mutta yksi mies siis tuli porukkaan. Mikäpäs siinä, sehän on kaikille avoin ryhmä.

Huomenna siivoan tuon painonhallintapalkin tuosta sivusta ja aloitan uusilla lukemilla. Toivottavasti ne eivät ole aivan kamalan korkeita...


Viimeksi laihdutin tiukalla kuurilla. Olin itselleni ehdoton. Nyt aioin olla armollisempi ja pyrkiä päämäärään rauhallisemmin. Että jospa sillä keinoin pääsisi pysyvään lopputulokseen. Ja huomenna ostan aktiivisuusrannekkeen. En tiedä, tekeekö sillä mitään, mutta saanpahan ainakin liikuntamäärät ylös, kun ne voi ilmoittaa tuohon verkkopohjaiseen laihdutussivustoon.

Muutoin olen liikunnut kohtuullisesti. Ja mitään hirveitä mässäilyjä en ole tehnyt. Mutta... karkkia, isoja ruoka-annoksia jne. Siitä ne kilot taas kertyvät.

Ja nyt avaan ensimmäistä kertaa nuo Verkkopuntari -sivut. Siellä on minulle henkilöhtainen valmentaja ja joka viikko tupsahtaa uusia vinkkejä ja tekemisä. Saapa nähdä, miten homma etenee. Kunhan vaan saan käytyä huomenna vaa´alla.


Hylätty proomu. Meren jäällä on ollut ihana kävellä viime päivinä.